James Smythen The Machine voidaan minusta summata näin: tosi hyvä kirja.
Mutta ehkä haluatte kuulla muutakin? No antakaapa kun minä. On Beth, jonka aviomies Vic on ollut sodassa. Sodasta palaa traumatisoitunut mies ... mutta ei vähä mitään. On myös kone, joka lupaa helpotuksen: se vie kauhuja kokeneilta muistot.
Tavallaan sitä toki arvaa, miten tässä käy, siis että ei hyvin käy, mutta Smythen kirja ei ole päämäärä vaan matka, ja hieno onkin. Se kertoo syyllisyydestä ja sovituksesta ja siitä, miten tehtyjen virheiden korjaaminen on vaikeaa, ja samalla se järisyttää jo lukijankin todellisuudentajua.
Smythe puhaltaa päähenkilönsä Bethin sillä tavalla eroon, että asiat on koettava Bethin kautta. Ei voi ulkopuolisena huudella, että älä, älä tee noin. Ei voi tietää paremmin, koska samalla ymmärtää hyvin, miksi Beth toimii niin kuin toimii.
Lukulistallani tulee ihan ehdottomasti olemaan lisää Smytheä.
4 comments:
Mukavan syksyisen masentava kansi, mutta kuulostaa ihan mun kirjalta. Kiitos vinkistä!
Itse asiassa nyt kun sanoit, niin tää on nimenomaan just sun kirja. Kannesta huolimatta. Kirjastoon!
Siis mikä on tämä asetelma ja juoni tässä, nyt ÄKKIÄ koneet käyntiin! Jos löydän e-kirjan, tulen äkkiä kertomaan, mitä olin mieltä! Niin täpinässä olen! Ja töissäkin vielä kehtaan tällä tavalla vimmata!
Toivottavasti löysit e-kirjan! Musta tää oli ainakin ihan mahtava, joten toivottavasti myös tykkäät!
Post a Comment