Richard Kadreyn Dead Set oli vähän sellainen välipalan kaltainen juttu. Zoen isä on kuollut, ja äiti taistelee kaikenlaisten vakuutusasioiden ja työnhaun kanssa, ja Zoe murjottaa koulussa.
Sitten Zoe tapaa erikoisen levykauppiaan. Peruskokoelman lisäksi tarjolla on myös mahdollisuus kuunnella sieluja halpaan hintaan. Ja kas, sattuu olemaan niin, että rakkaan isän sielukin siellä levylaarissa olla möllöttää. Tämä kaikki johtaa sellaiseen hieman pöljään mutta joiltakin osin myös oikein virkistävään seikkailuun. (Ai miten niin virkistävään? Tässä ei ollut kuulkaa väkisin väännettyä romanttista kuviota.)
Kirja oli oikein opettavainen. Minä löysin siitä selkeän sanoman: Naiset! Älkää koskaan jättäkö omaa uraanne hyllylle viideksitoista vuodeksi vain siksi, että menitte lisääntymään! Pitäkää ammattitaidostanne huolta ja jakakaa hoitovastuu puolisonne kanssa!
Niinpä niin. Minua kyllä vitutti Zoen äitiparan puolesta.
No, sinä nyt oletkin tuollainen äiti-ihminen, te ajattelette. Et vaan tajua. Ja voihan se niinkin olla, mutta parhaat nuorten (ja lasten ja nuorten aikuisten) kirjat koskettavat kaikenikäisiä. Jos Zoe oli minusta pölö NYT, on vaikea kuvitella, ettenkö 14-vuotiaana olisi huutanut kotoaan livistävälle, ihan-kohta-takaisin-tulevalle romaanihenkilölle, että "Jätä nyt edes joku lappu!"
Ja sitten vielä sekin, että jos nyt sattuu kohtaamaan levykauppiaan, jolla - YLLÄRI - on juuri sinun lähimmäisesi sielu levyllä, ja hän haluaa siitä vain jotain pientä vastineeksi, hampaan vaikka - kuka nyt ei juokse toiseen suuntaan? No Zoe ei juokse. Magiahan ei ole todellista eikä outo heppu sillä hampaalla varmaankaan mitään tärkeää tee. Sieluja sillä on tosin äänilevyillä, mutta taikuus? Pfffft.
Sitten Zoe tapaa erikoisen levykauppiaan. Peruskokoelman lisäksi tarjolla on myös mahdollisuus kuunnella sieluja halpaan hintaan. Ja kas, sattuu olemaan niin, että rakkaan isän sielukin siellä levylaarissa olla möllöttää. Tämä kaikki johtaa sellaiseen hieman pöljään mutta joiltakin osin myös oikein virkistävään seikkailuun. (Ai miten niin virkistävään? Tässä ei ollut kuulkaa väkisin väännettyä romanttista kuviota.)
Kirja oli oikein opettavainen. Minä löysin siitä selkeän sanoman: Naiset! Älkää koskaan jättäkö omaa uraanne hyllylle viideksitoista vuodeksi vain siksi, että menitte lisääntymään! Pitäkää ammattitaidostanne huolta ja jakakaa hoitovastuu puolisonne kanssa!
Niinpä niin. Minua kyllä vitutti Zoen äitiparan puolesta.
No, sinä nyt oletkin tuollainen äiti-ihminen, te ajattelette. Et vaan tajua. Ja voihan se niinkin olla, mutta parhaat nuorten (ja lasten ja nuorten aikuisten) kirjat koskettavat kaikenikäisiä. Jos Zoe oli minusta pölö NYT, on vaikea kuvitella, ettenkö 14-vuotiaana olisi huutanut kotoaan livistävälle, ihan-kohta-takaisin-tulevalle romaanihenkilölle, että "Jätä nyt edes joku lappu!"
Ja sitten vielä sekin, että jos nyt sattuu kohtaamaan levykauppiaan, jolla - YLLÄRI - on juuri sinun lähimmäisesi sielu levyllä, ja hän haluaa siitä vain jotain pientä vastineeksi, hampaan vaikka - kuka nyt ei juokse toiseen suuntaan? No Zoe ei juokse. Magiahan ei ole todellista eikä outo heppu sillä hampaalla varmaankaan mitään tärkeää tee. Sieluja sillä on tosin äänilevyillä, mutta taikuus? Pfffft.
No comments:
Post a Comment