Blue Lily, Lily Blue on kolmas osa Maggie Stiefvaterin The Raven Cycle -sarjaa. JOKA EI OLE TRILOGIA. VAIKKA LUULIN.
On sekä kamalaa että ihanaa, ettei The Raven Cycle ole trilogia. Kamalaa: en vieläkään tiedä, miten kaikille käy. Ihanaa: vielä on yksi osa odotettavissa.
Blue Lily, Lily Blue on tähänastisista paras. Stiefvater onnistuu kasaamaan kirjan, joka on aidosti hauska ja aidosti ja vertahyytävästi pelottava. Sellaisen, joka onnistuu kuvaamaan nuoruutta ja ystävyyttä (tai ehkä ihmisyyttä ja ystävyyttä, nuorna sitä kuvitteli olevansa jonkin ainutlaatuisen äärellä, mutta ei ehkä tullut ajatelleeksi, että saattaa sitä olla ainutlaatuisen äärellä vanhempanakin.)
Pienenä anekdoottina mainitsen, että kun kirjan henkilöistä Blue lähti ajamaan autoa (hän ei ole kauhea kuski, vain hyvin kauhistunut kuski) lähes kiljuin riemusta. Miten tuttu kokemus! Miten äärettömän hauskasti ja kuitenkin lempeästi Stiefvater meidän pelokkaiden kuskien tunteita kuvaa!
Nyt-se-seuraava-osa-tänne.
Ja ai niin: tämän saa muuten kirjaston sähkökirjakokoelmistakin, jos varsinainen varausjono tuntuu liian pitkältä.
On sekä kamalaa että ihanaa, ettei The Raven Cycle ole trilogia. Kamalaa: en vieläkään tiedä, miten kaikille käy. Ihanaa: vielä on yksi osa odotettavissa.
Blue Lily, Lily Blue on tähänastisista paras. Stiefvater onnistuu kasaamaan kirjan, joka on aidosti hauska ja aidosti ja vertahyytävästi pelottava. Sellaisen, joka onnistuu kuvaamaan nuoruutta ja ystävyyttä (tai ehkä ihmisyyttä ja ystävyyttä, nuorna sitä kuvitteli olevansa jonkin ainutlaatuisen äärellä, mutta ei ehkä tullut ajatelleeksi, että saattaa sitä olla ainutlaatuisen äärellä vanhempanakin.)
Pienenä anekdoottina mainitsen, että kun kirjan henkilöistä Blue lähti ajamaan autoa (hän ei ole kauhea kuski, vain hyvin kauhistunut kuski) lähes kiljuin riemusta. Miten tuttu kokemus! Miten äärettömän hauskasti ja kuitenkin lempeästi Stiefvater meidän pelokkaiden kuskien tunteita kuvaa!
Nyt-se-seuraava-osa-tänne.
Ja ai niin: tämän saa muuten kirjaston sähkökirjakokoelmistakin, jos varsinainen varausjono tuntuu liian pitkältä.
4 comments:
Aa, miten sait kehuttua lukupinoon! Voi, oispa mulla Helmet. Hei muuten, onko tosiaan niin, että siellä on ainoana suomenkielisenä kirjana Kalevala, vai vakoilinko anopikkeen tunnuksilla väärin?
Veikkaisin kyllä, että enemmänkin suomenkielistä on, kun niillä on sekä suomen- että englanninkielinen e-kirjasto vähän niinku erikseen.
MUTTA HEI! Kai sä nyt joskus käyt täällä pääkaupunkiseudulla? Nimittäin jos kyllä, niin ei kun lähimpään kirjastoon kirjastokorttia ja tunnuslukua hankkimaan, ja hey presto! Niin on koko Helmetin e-kirjavalikoima hyppysissäsi.
Aaa, olen siis tosiaan vain katsonut sieltä sivulta väärin. Aion ehdottomasti hankkia kortin seuraavan kerran, kun olen hollilla. Ja Facebookin paras (ainoa) anti, Geek Women United, tiesi kertoa, että ehkä jopa joskus voi tunnistautua pankkitunnuksilla netissä. Toivon, että pian!
Voi vitsit kun sä osaat kirjoittaa hyvin näistä kirjoista. Tulee ihan jokaisesta se fiilis, että tuon joutuu lukemaan ja tuon ja tuon!
Oi mutta se pankkitunnushommahan ois hieno!
Pakko silti rakastaa erityisesti Suomen kirjastolaitosta, jossa yleensä kuka tahansa saa kortin mihin tahansa kirjastoon <3
Ja superkiitos kauniista sanoista. Toivottavasti suositukseni eivät ole osoittautuneet pettymyksiksi :D
Post a Comment