Kuten viime vuonna, tänäkin vuonna on muodikasta listata viime vuoden parhaita lukukokemuksia. Trendien aallonharjalla ratsastavat ovat toki julkaisseet omat listansa jo kuukausi sitten, mutta minä satunkin olemaan hieman hidas.
Tänäkin vuonna viime vuoden tapaan joka kuukaudelle on valittu paras kirja, paitsi niille, joilla on kaksi parasta, ja niille, joilla ei ole yhtään.
Cory Doctorow: Little Brother (tammikuu)
Alexander von Schönburg: Tyylikkään köyhäilyn taito (helmikuu)
Nicola Barker: Darkmans (helmikuu)
Alison Goodman: The Two Pearls of Wisdom (maaliskuu)
Suzanne Collins: Nälkäpeli (maaliskuu)
Patrick Ness: The Knife of Never Letting Go (toukokuu)
Eric Schlosser: Fast Food Nation (heinäkuu)
China Miéville: The City & The City (heinäkuu)
Fedor Dostojevski: Karamazovin veljekset (elokuu)
Nalo Hopkinson: The New Moon's Arms (syyskuu)
Lane Robins: Maledicte (lokakuu)
Suzanne Collins: Catching Fire (marraskuu)
Kevin Brockmeier: Things That Fall from the Sky (joulukuu)
Bubbling under: George R. R. Martin: The Armageddon Rag, Stephen Baxter: Flood, Richard Morgan: The Steel Remains, Greg Egan: Incandescense, Tamar Yellin: Kafka in Brontëland, Salman Rushdie: The Enchantress of Florence, Johanna Sinisalo: Linnunaivot, Alex Bell: The Ninth Circle, Scott Westerfeld: Extras, Cassandra Clare: City of Glass, Eliot Fintushel: Breakfast With the Ones You Love, Margo Lanagan: Tender Morsels, Kristin Cashore: Syntymälahja, Sharon Shinn: Quatrain, Mary E. Pearson: The Adoration of Jenna Fox, Karen Traviss: koko Wess'Har-sarja
Vuodein Surkein: Stephenie Meyer: Twilight
30/01/2010
Things That Fall from the Sky
Things That Fall from the Sky on Kevin Brockmeierin novellikokoelma. Brockmeierilta olen aiemmin lukenut [n. vuosi eSk (ennen Sivukirjastoa)] hämmästyttävän ja mahtavan kirjan The Brief History of the Dead jota voi varauksetta suositella kelle vaan.
Mutta kyllä TTFftS:takin voi suositella. Brockmeierin novellit ovat omituisia, maagisella realismilla höystettyjä tarinoita - kaikki hyvin odottamattomia ja erilaisia. Itselle jäi syystä tai toisesta parhaiten mieleen tutkimusraporttia jäljittelevä The Jesus Stories - ehkä tässä näkyy se, miten uskonnot jatkuvasti kiehtovat minua.
On kuitenkin huomautettava, että edellä mainittu romsku kuolleiden historiasta voi olla - ainakin itselleni oli - helpommin lähestyttävä kuin TTFftS, joten jos Brockmeieriin haluaa tutustua, kannattaa aloittaa siitä. Löytyy myös pk-seudun kirjastoista, vink vink.
Tässä muuten oli viimeinen vuonna 2009 luetuista kirjoista! Kiitos kiitos, ei tarvetta suosionosoituksille. Stay tuned for ... best of 2009, nauhoitettu postaus vielä tämän viikonlopun aikana. Niin, minusta ei ole livebloggaajaksi, mitä se nyt sitten tarkoittaakin.
Mutta kyllä TTFftS:takin voi suositella. Brockmeierin novellit ovat omituisia, maagisella realismilla höystettyjä tarinoita - kaikki hyvin odottamattomia ja erilaisia. Itselle jäi syystä tai toisesta parhaiten mieleen tutkimusraporttia jäljittelevä The Jesus Stories - ehkä tässä näkyy se, miten uskonnot jatkuvasti kiehtovat minua.
On kuitenkin huomautettava, että edellä mainittu romsku kuolleiden historiasta voi olla - ainakin itselleni oli - helpommin lähestyttävä kuin TTFftS, joten jos Brockmeieriin haluaa tutustua, kannattaa aloittaa siitä. Löytyy myös pk-seudun kirjastoista, vink vink.
Tässä muuten oli viimeinen vuonna 2009 luetuista kirjoista! Kiitos kiitos, ei tarvetta suosionosoituksille. Stay tuned for ... best of 2009, nauhoitettu postaus vielä tämän viikonlopun aikana. Niin, minusta ei ole livebloggaajaksi, mitä se nyt sitten tarkoittaakin.
29/01/2010
Jasmyn
Jotkut ehkä muistavat, että viime vuonna yllätyin iloisesti Alex Bellin kirjasta The Ninth Circle. Toinen iloinen yllätys seurasi, kun löysin kirjaston uutuusluettelosta Alex Bellin seuraavan kirjan Jasmyn.
Jasmyn on nuori nainen, jonka aviomies yllättäen kuolee - ja sitten alkaa tapahtua kummia. Miekkonen on ilmeisesti eläessään ollut sekaantunut vaikka ja mihin hieman epäilyttävään tai hämärään, ja kun Jasmyn osin vastentahtoisesti alkaa penkoa asioita, paljastuu, ettei aviomies ehkä ollutkaan ihan niin sympaattinen kuin vaimoparka oli kuvitellut.
Jasmyn muistuttaa jollain tavalla hyvin paljon TNC:ä. Eikä kuitenkaan yhtään. TNC:ssä kuvattiin enkelien ja demonien taistelua; tässä ovat vallassa erilaiset mystiset voimat. Jasmyn myös liikkuu TNC:ä enemmän: miljööt vaihtelevat Yhdysvalloista Keski-Eurooppaan, ja se tuo tarinaan oman, viehättävän lisänsä. Kirja on kohtuullisen vetävä pitkälle loppuun saakka ja kaikin puolin varsin viihdyttävä. (Tosin ei minä-kertojaa vihaaville.)
Jasmyn on nuori nainen, jonka aviomies yllättäen kuolee - ja sitten alkaa tapahtua kummia. Miekkonen on ilmeisesti eläessään ollut sekaantunut vaikka ja mihin hieman epäilyttävään tai hämärään, ja kun Jasmyn osin vastentahtoisesti alkaa penkoa asioita, paljastuu, ettei aviomies ehkä ollutkaan ihan niin sympaattinen kuin vaimoparka oli kuvitellut.
Jasmyn muistuttaa jollain tavalla hyvin paljon TNC:ä. Eikä kuitenkaan yhtään. TNC:ssä kuvattiin enkelien ja demonien taistelua; tässä ovat vallassa erilaiset mystiset voimat. Jasmyn myös liikkuu TNC:ä enemmän: miljööt vaihtelevat Yhdysvalloista Keski-Eurooppaan, ja se tuo tarinaan oman, viehättävän lisänsä. Kirja on kohtuullisen vetävä pitkälle loppuun saakka ja kaikin puolin varsin viihdyttävä. (Tosin ei minä-kertojaa vihaaville.)
Ally
Ally on toiseksi viimeinen osa Karen Travissin The Wess'Har Wars -sarjassa. Tämä tieto yllätti minut täydellisesti, sillä olin koko lailla varma, että Traviss on kirjoittanut itsensä jonkinlaiseen ajan pyörään. Tietänette, mitä tarkoitan.
Niin tai näin, teitä varmaan kyllästyttää lukea The Wess'Har Wars -sarjasta yhtä paljon kuin minua kyllästyttää kirjoittaa siitä. En haluaisi spoilata edellisiä osia, jos nyt ne joku haluaa lukea ... mutta mistäs sitä sitten kirjoittaa?
Sanotaan vaikka näin: Allyssa Shan Frankland on yhä voimissaan ja sitkeä kuin vanha saapas. Tapahtumat kulkevat oman logiikkansa mukaisesti kohti suurempaa entropiaa.
Suosittelen, yhä.
(PS. Kyllä, selvisin Bangaloresta hengissä ja ilman vatsatautia. En siis ole epäkuollut; vain laiska.)
(PPS. Tästedes tägään Kindlellä lukemani kirjat tägillä "kindle", sillä lukukokemus on vastaa paperikirjaa siksi hyvin, etten jaksa tehdä asiasta numeroa.)
(PPPS. En hyväksy mitään Omenayhtiön tuottamia kindlentappajia. Kyllä e-muste on sentään e-mustetta kele.)
Sanotaan vaikka näin: Allyssa Shan Frankland on yhä voimissaan ja sitkeä kuin vanha saapas. Tapahtumat kulkevat oman logiikkansa mukaisesti kohti suurempaa entropiaa.
Suosittelen, yhä.
(PS. Kyllä, selvisin Bangaloresta hengissä ja ilman vatsatautia. En siis ole epäkuollut; vain laiska.)
(PPS. Tästedes tägään Kindlellä lukemani kirjat tägillä "kindle", sillä lukukokemus on vastaa paperikirjaa siksi hyvin, etten jaksa tehdä asiasta numeroa.)
(PPPS. En hyväksy mitään Omenayhtiön tuottamia kindlentappajia. Kyllä e-muste on sentään e-mustetta kele.)
18/01/2010
The Lord of the Sands of Time
Joku on tehnyt kyldyyriteon ja kääntänyt englanniksi japanilaista scifiä. Vai tieteisfantasiaakos tämä on.
Lainasin Issui Ogawan kirjan The Lord of the Sands of Time kirjastosta ihan hetken mielijohteesta, koska se herätti mukavan mielikuvan Prince of Persia -sarjan uudelleenlämmittelyosien ykköisestä. Mahtava peli! Tosin se on minulla yhäkin kesken enkä tiedä, missä PS2 luuraa juuri nyt, mutta hieno peli silti. Herättää vaarallisen tunteen siitä, että on itsekin kykenevä juoksemaan seinillä. Missähän se PS2 muuten oikein on...
Asiaan. TLotSoT ei ole yhtä hyvä kirja kuin uusi PoP on peli. Niin se vain on. Kirjassa muukalaisrotu tuhoaa maapallon, ja ihmiskunta luo robotteja jotka aloittavat muukalaisrodun kanssa kilpajuoksun menneisyyteen, panoksena maan hallinta. Lisänä rikka rokassa ja romanttinen juonenkäänne scifikirjassa.
Kulutin iän kaiken vaivaisen 200 sivun läpikahlaamiseen, koska en jaksanut olla juurikaan kiinnostunut siitä, mitä ihmiskunnalle tapahtuu. Sitäpaitsi yleensä ajassa matkustaminen pilaa kaiken, johon se sotkee tahmaiset näppinsä. Kukaan, ja tarkoitan tosiaan KUKAAN, ei jaksa miettiä niitä paradokseja ja haarautuvia tulevaisuuksia. (Katsokaapa vaikka Lostia, jos ette muuten usko.)
Huomenna muuten suuntana Bangalore. Jos Bloggerin ajastus toimii, minä istun lentokoneessa kun te luette tätä. Pitäkää peukkuja että a. palaan ehjänä takaisin ja b. saan rauhassa keskittyä lukemiseen lentokoneessa (enkä syyllistä itseäni tekemään jotain töitä vain siksi, että pomo istuu samassa koneessa.)
Lainasin Issui Ogawan kirjan The Lord of the Sands of Time kirjastosta ihan hetken mielijohteesta, koska se herätti mukavan mielikuvan Prince of Persia -sarjan uudelleenlämmittelyosien ykköisestä. Mahtava peli! Tosin se on minulla yhäkin kesken enkä tiedä, missä PS2 luuraa juuri nyt, mutta hieno peli silti. Herättää vaarallisen tunteen siitä, että on itsekin kykenevä juoksemaan seinillä. Missähän se PS2 muuten oikein on...
Asiaan. TLotSoT ei ole yhtä hyvä kirja kuin uusi PoP on peli. Niin se vain on. Kirjassa muukalaisrotu tuhoaa maapallon, ja ihmiskunta luo robotteja jotka aloittavat muukalaisrodun kanssa kilpajuoksun menneisyyteen, panoksena maan hallinta. Lisänä rikka rokassa ja romanttinen juonenkäänne scifikirjassa.
Kulutin iän kaiken vaivaisen 200 sivun läpikahlaamiseen, koska en jaksanut olla juurikaan kiinnostunut siitä, mitä ihmiskunnalle tapahtuu. Sitäpaitsi yleensä ajassa matkustaminen pilaa kaiken, johon se sotkee tahmaiset näppinsä. Kukaan, ja tarkoitan tosiaan KUKAAN, ei jaksa miettiä niitä paradokseja ja haarautuvia tulevaisuuksia. (Katsokaapa vaikka Lostia, jos ette muuten usko.)
Huomenna muuten suuntana Bangalore. Jos Bloggerin ajastus toimii, minä istun lentokoneessa kun te luette tätä. Pitäkää peukkuja että a. palaan ehjänä takaisin ja b. saan rauhassa keskittyä lukemiseen lentokoneessa (enkä syyllistä itseäni tekemään jotain töitä vain siksi, että pomo istuu samassa koneessa.)
17/01/2010
The Sweet Far Thing
Libba Brayn The Sweet Far Thing jatkaa Gemma Doylesta kertovaa sarjaa (aiemmat kirjat ovat olleet täälläkin esillä olleet Kauhun ja kauneuden valtakunta (A Great and Terrible Beauty) ja Rebel Angels.)
TSFT jatkaa tuttua ja turvallista kolmen tähden sarjaa. Tässä osassa liikutaan sekä Lontoon seurapiireissä että sisäoppilaitoksessa viimeistä vuotta. Gemma yrittää järjestää kuntoon ystävänsä Annin elämää samalla kun välttelee ihailtavalla mielenlujuudella taikavaltakuntapuolen ikäviä velvollisuuksia.
Gemma on minusta enimmäkseen sikamaisen ärsyttävä päähenkilö. Introspektio-osasto haluaa tiedottaa, että tämä saattaa johtua ihmisluonteen tendenssistä ärsyyntyä toisissa niistä luonteenpiirteistä, joista ei itsessään pidä. Minä olen äärettömän hyvä ja innokas välttelemään ikäviä velvollisuuksia; olen myös äärimmäisen hyvä stressaantumaan vältellyistä velvollisuuksista. En jaksa lukea itsenikaltaisista vätystelijöistä, vaikka niitä kuinka voisi pitää varoittavana esimerkkinä.
Kirja ottaa myös ohimennen kantaa naisasialiikkeeseen ja sen sellaiseen; ollakseen hieman höpsö teiniromanssi, loppu oli yllättävän moderni.
TSFT jatkaa tuttua ja turvallista kolmen tähden sarjaa. Tässä osassa liikutaan sekä Lontoon seurapiireissä että sisäoppilaitoksessa viimeistä vuotta. Gemma yrittää järjestää kuntoon ystävänsä Annin elämää samalla kun välttelee ihailtavalla mielenlujuudella taikavaltakuntapuolen ikäviä velvollisuuksia.
Gemma on minusta enimmäkseen sikamaisen ärsyttävä päähenkilö. Introspektio-osasto haluaa tiedottaa, että tämä saattaa johtua ihmisluonteen tendenssistä ärsyyntyä toisissa niistä luonteenpiirteistä, joista ei itsessään pidä. Minä olen äärettömän hyvä ja innokas välttelemään ikäviä velvollisuuksia; olen myös äärimmäisen hyvä stressaantumaan vältellyistä velvollisuuksista. En jaksa lukea itsenikaltaisista vätystelijöistä, vaikka niitä kuinka voisi pitää varoittavana esimerkkinä.
Kirja ottaa myös ohimennen kantaa naisasialiikkeeseen ja sen sellaiseen; ollakseen hieman höpsö teiniromanssi, loppu oli yllättävän moderni.
09/01/2010
The Quiet War
Hiljaista on, Liinan muistissa. Luin jossain välissä viime vuonna Paul McAuleyn kirjan The Quiet War, pidin siitä ilmeisestikin kolmen tähden verran ja juuri muita muistijälkiä ei sitten jäänytkään.
Yritetään kuitenkin.
TQW kertoo ihmiskunnasta, joka on asuttanut lähiplaneettoja ja niiden kuita Maassa sattuneen laajamittaisen ympäristökatastrofin jälkeen. Kolonisoidut kuut ja Maa ajautuvat kuitenkin konfliktiin ... ja alkaa sota. Eräänlaisena päähenkilönä kirjassa on Macy Minnot, joka on osa diplomaattista retkuetta Maasta jollekin näistä planeetoista tai kuista (te toivottavasti muistatte, mitä sanoin muistijälkien puutteesta tuossa pari riviä ylempänä) mutta joutuukin vaikeuksiin oman delegaationsa kanssa.
Sanoin "eräänlaisena päähenkilönä" siksi, että TQW tuntui nimenomaan kuvaavan tapahtumia henkilöiden kautta; ainakaan itse en jaksanut juuri kiinnostua kenenkään kirjan henkilön kohtalosta sen enempää.
Tiedän, että on kansanosa, joka arvosti TQW:ia kovasti - jos heitä on uskominen, kyseessä on mestariteos kovaa, visionääristä scifiä. Ehkä. Omalta osaltani muistijälkien puute puhukoon puolestaan.
Yritetään kuitenkin.
TQW kertoo ihmiskunnasta, joka on asuttanut lähiplaneettoja ja niiden kuita Maassa sattuneen laajamittaisen ympäristökatastrofin jälkeen. Kolonisoidut kuut ja Maa ajautuvat kuitenkin konfliktiin ... ja alkaa sota. Eräänlaisena päähenkilönä kirjassa on Macy Minnot, joka on osa diplomaattista retkuetta Maasta jollekin näistä planeetoista tai kuista (te toivottavasti muistatte, mitä sanoin muistijälkien puutteesta tuossa pari riviä ylempänä) mutta joutuukin vaikeuksiin oman delegaationsa kanssa.
Sanoin "eräänlaisena päähenkilönä" siksi, että TQW tuntui nimenomaan kuvaavan tapahtumia henkilöiden kautta; ainakaan itse en jaksanut juuri kiinnostua kenenkään kirjan henkilön kohtalosta sen enempää.
Tiedän, että on kansanosa, joka arvosti TQW:ia kovasti - jos heitä on uskominen, kyseessä on mestariteos kovaa, visionääristä scifiä. Ehkä. Omalta osaltani muistijälkien puute puhukoon puolestaan.
02/01/2010
Catching Fire
Suzanne Collinsin Nälkäpeli oli yksi viime vuoden yllättäjistä - kirja, jolta en paljoa odottanut mutta joka oli sitten sitäkin parempi. Niin, typerästä nimestään huolimatta.
Catching Fire on Nälkäpelin jatko-osa, ja se on melkein, mutta ei ihan, yhtä hyvä. Seuraava saattaa spoilata hieman, jos Nälkäpeli on lukematta.
Nälkäpelin päähenkilö Katniss on hyvissä ruumiinvoimissa ja elättää äitiään ja sisartaan ensimmäistä kirjaa hieman paremmissa puitteissa - onhan hän sentään Nälkäpelin voittaja. Mutta Capitolissa, maan pääkaupungissa, ei olla kovinkaan onnellisia tavasta, jolla Katniss pelin voitti. Sitä kun pidetään lähes kehoituksena vallankumoukseen. Ja toden totta, huhuja muilla alueilla tapahtuvista kapinoista kuullaan myös Katnissin kotikaupungissa, joskin harvoin - eiväthän vallanpitäjät tokikaan halua, että muualla saadaan ideoita.
Sitten tulee Catching Firen minusta heikoin kohta, juonenkäänne, joka ... hmmm ... no niin, on aika halpa temppu, jos minulta kysytte. Silti kirjan vahvuudet eivät petä, kirjoitustyyli toimii yhä. Joten tämänkin halvan tempun voi antaa anteeksi, kun sen parissa kerran viihtyy. Ja lopussa saadaan viitteitä siitä, ettei Capitolin valta ehkä ole ikuista - odotan kolmatta kirjaa suurella mielenkiinnolla.
Catching Fire on Nälkäpelin jatko-osa, ja se on melkein, mutta ei ihan, yhtä hyvä. Seuraava saattaa spoilata hieman, jos Nälkäpeli on lukematta.
Nälkäpelin päähenkilö Katniss on hyvissä ruumiinvoimissa ja elättää äitiään ja sisartaan ensimmäistä kirjaa hieman paremmissa puitteissa - onhan hän sentään Nälkäpelin voittaja. Mutta Capitolissa, maan pääkaupungissa, ei olla kovinkaan onnellisia tavasta, jolla Katniss pelin voitti. Sitä kun pidetään lähes kehoituksena vallankumoukseen. Ja toden totta, huhuja muilla alueilla tapahtuvista kapinoista kuullaan myös Katnissin kotikaupungissa, joskin harvoin - eiväthän vallanpitäjät tokikaan halua, että muualla saadaan ideoita.
Sitten tulee Catching Firen minusta heikoin kohta, juonenkäänne, joka ... hmmm ... no niin, on aika halpa temppu, jos minulta kysytte. Silti kirjan vahvuudet eivät petä, kirjoitustyyli toimii yhä. Joten tämänkin halvan tempun voi antaa anteeksi, kun sen parissa kerran viihtyy. Ja lopussa saadaan viitteitä siitä, ettei Capitolin valta ehkä ole ikuista - odotan kolmatta kirjaa suurella mielenkiinnolla.
Subscribe to:
Posts (Atom)