Edellinen postaus käsitteli kirjaa nimeltä The Patron Saint of Plagues, joka sattui istumaan kirjahyllyssäni erään hyllyn reunassa. Koska seuraavan luettavan kirjan valitseminen on aina tosi vaikeaa, päätin lukea hyllyn kaikki muutkin kirjat, järjestyksessä.
Seuraavana hyllyssä nökötti Alex Bellin The Ninth Circle. Sen osti kanssaihmiseni, joka ei kyennytkään lukemaan kirjaa loppuun, koska kerronta oli minä-muotoista.
![](https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhKIPVo5b0TrQxFyOfNKie2hlDlxs5_OK5KAYxFgwvO5xRHGnqQ2uLnch7oqU044d1Zyhy9RpM57s_RSqPUpYgp7E2Sa7CJXVIE8ZhnrhhuVwVak1iuUTKAI01pom3waVv9pX6y/s200/the_ninth_circle.jpg)
Kirja oli aika hyvä ja säilytti jännitteensä melko pitkään. Kun Gabrielin muisti alkoi palautua, tuli ehkä pienoinen pettymyksen tunne, mutta jälkiviisaasti voi todeta, että se oli lähes väistämätöntä. Hieman tuli myös sellainen olo, ettei loppu ihan vastannut kaikkiin alun vihjauksiin. Loppu oli tästäkin huolimatta melko hyvä eikä mikään hillitön antikliimaksi (kuten melko usein tuntuu käyvän), ja kirjasta oli helppo pitää.
Kaikille, jotka pitävät enkeleistä ja demoneista (enkä nyt puhu Dan Brownista.)
No comments:
Post a Comment