Margaret Atwoodin Oryx and Crake on kirja, josta puhuttaessa useampi kuin yksi toverini on järkyttynyt: "Miten niin et ole lukenut! Lue se HETI! MIKSET OLE JO KIRJASTOSSA!!"
Niinpä jo herran vuonna 2014 luin. Tai siis kuuntelin. Ja todistin itselleni, että niin vain hyvä kirja on myös hyvä äänikirja, sillä Atwoodin Oryx and Crake on molempia.
Tarvitseeko kenkään juonikuvausta? Jimmy pitää huolta erikoisesta joukosta ihmisiä suurimman osan ihmiskunnasta nujerruttua vaaralliseen sairauteen ja muistelee, miten tähän kaikkeen oikein päädyttiin.
Atwoodin tulevaisuudenvisio - enkä tällä viittaa nyt tähän post-apokalyptiseen aikaan - on karmiva. Kanadalaiskirjailijattarella on muutenkin tarkkaavainen silmä ja taito nähdä erilaisten kehityssuuntien mahdolliset loppupisteet. Eriarvoistunut yhteiskunta, jossa rikkaat asuvat aidatuilla asuinalueillaan saaden työnantajiltaan kaiken vartioinnista työterveyspalveluihin ja vielä edemmäs (köyhien tuhertaessa eteenpäin miten parhaaksi taitavat) ei kuulosta mahdottomalta. Tai edes kovin kaukaiselta.
Mutta Atwood ei ole synkeä. Katse on tarkka, mutta ei masentunut. Oryx and Crake on sitäpaitsi kauhean hauska. Äänikirjaa kuunnellessa nauramisen kanssa on usein vähän niin ja näin - kanssakulkijat saattavat pitää hulluna - mutta juuri Oryx and Craken kanssa moiselle tuli tarvetta. Ajatteli nyt kuka tahansa mitä tahansa.
Atwood on hieno, hieno kirjailija. En useimpien tovereideni tapaan voi ymmärtää, että luin tämän vasta nyt.
Niinpä jo herran vuonna 2014 luin. Tai siis kuuntelin. Ja todistin itselleni, että niin vain hyvä kirja on myös hyvä äänikirja, sillä Atwoodin Oryx and Crake on molempia.
Tarvitseeko kenkään juonikuvausta? Jimmy pitää huolta erikoisesta joukosta ihmisiä suurimman osan ihmiskunnasta nujerruttua vaaralliseen sairauteen ja muistelee, miten tähän kaikkeen oikein päädyttiin.
Atwoodin tulevaisuudenvisio - enkä tällä viittaa nyt tähän post-apokalyptiseen aikaan - on karmiva. Kanadalaiskirjailijattarella on muutenkin tarkkaavainen silmä ja taito nähdä erilaisten kehityssuuntien mahdolliset loppupisteet. Eriarvoistunut yhteiskunta, jossa rikkaat asuvat aidatuilla asuinalueillaan saaden työnantajiltaan kaiken vartioinnista työterveyspalveluihin ja vielä edemmäs (köyhien tuhertaessa eteenpäin miten parhaaksi taitavat) ei kuulosta mahdottomalta. Tai edes kovin kaukaiselta.
Mutta Atwood ei ole synkeä. Katse on tarkka, mutta ei masentunut. Oryx and Crake on sitäpaitsi kauhean hauska. Äänikirjaa kuunnellessa nauramisen kanssa on usein vähän niin ja näin - kanssakulkijat saattavat pitää hulluna - mutta juuri Oryx and Craken kanssa moiselle tuli tarvetta. Ajatteli nyt kuka tahansa mitä tahansa.
Atwood on hieno, hieno kirjailija. En useimpien tovereideni tapaan voi ymmärtää, että luin tämän vasta nyt.
3 comments:
Tästä mää tykkään! Tämä ja Herran tarhurit ovat ihan supersuosikkejani. Se kolmaskin osa on tullut, MaddAddam. Odottelen suomennosta innolla, vaikka kyllä se kai englanniksikin taipuisi. Mutta olen pitänyt suomennoksista, joten maltan odottaa.
<3! Olen niin samaa mieltä etten edes keksi mitään lisättävää. :-) Atwood on hieno, hieno kirjailija.
Suketus, nyt odotan Herran tarhureita melkoisella innolla! Itse asiassa taisin varatakin sen kirjastosta, hmmm.
MaddAddam kai mut sai näihin lopullisesti tarttumaan - tajusin, että kyllä nämä kaikki pitää nyt lukea.
Hyvä kuulla, että suomennokset ovat olleet päteviä. Mä jotenkin erehdyin tähän englanninkieliseen, joten jatkanen sillä linjalla. Ehkä.
Booksy, niin on! Ylävitoset! :D
Post a Comment