Jenny Kangasvuon Sudenveri oli lukupiirikirjana, ja tosi hienona lukupiirikirjana olikin.
Sudenveressä on ihmissusia: on Varga, joka on jättänyt laumansa; Martta, joka on johtanut sitä ja Marraskuu, joka ei ole ihmissusi, mutta joka rakastaa Vargaa.
Kangasvuo saa Sudenvereen vaikka miten paljon, eikä kirja siltikään ole ähkyyn asti täynnä. Marraskuun ja Vargan suhde on kipuineen aito. Sudet eivät ole jenkkiläisittäin sliipattuja, vaan ... no, susia. Hyvin vahvasti susia, eikä ihmissuden elämä missään nimessä ole helppoa. Ihmisen pelko on kuvattu Sudenveressä paremmin kuin missään muussa ihmissusikirjassa.
Väkevin hahmo on minusta kirjassa henkilönä vaikein, Martta. Martta on etenkin Vargalle kipeä, ja syystä, kuten kirjaa lukiessaan ymmärtää. Mutta lukijana pääsee myös Martan pelkoon kiinni, eikä voi olla tuntematta myötätuntoa.
Kirja oli jännästi jonkinlainen matka myös oman sukuni historiaan. Ei minun elämässäni ole Marttaa ollut koskaan, mutta jotain niin tuttua ja suomalaista kirjassa oli, että välillä kurkkua kuristi. Miten joku saa nämä hetket näin oikein kuvattua?
Niin, vaikka kirjassa on ihmissusia, ei se tietenkään niinkään ihmissusista kerro kuin ihmisistä.
Nyt harmittaa vain se, etten päässyt lukupiiriin tätä käsittelemään.
Sudenveressä on ihmissusia: on Varga, joka on jättänyt laumansa; Martta, joka on johtanut sitä ja Marraskuu, joka ei ole ihmissusi, mutta joka rakastaa Vargaa.
Kangasvuo saa Sudenvereen vaikka miten paljon, eikä kirja siltikään ole ähkyyn asti täynnä. Marraskuun ja Vargan suhde on kipuineen aito. Sudet eivät ole jenkkiläisittäin sliipattuja, vaan ... no, susia. Hyvin vahvasti susia, eikä ihmissuden elämä missään nimessä ole helppoa. Ihmisen pelko on kuvattu Sudenveressä paremmin kuin missään muussa ihmissusikirjassa.
Väkevin hahmo on minusta kirjassa henkilönä vaikein, Martta. Martta on etenkin Vargalle kipeä, ja syystä, kuten kirjaa lukiessaan ymmärtää. Mutta lukijana pääsee myös Martan pelkoon kiinni, eikä voi olla tuntematta myötätuntoa.
Kirja oli jännästi jonkinlainen matka myös oman sukuni historiaan. Ei minun elämässäni ole Marttaa ollut koskaan, mutta jotain niin tuttua ja suomalaista kirjassa oli, että välillä kurkkua kuristi. Miten joku saa nämä hetket näin oikein kuvattua?
Niin, vaikka kirjassa on ihmissusia, ei se tietenkään niinkään ihmissusista kerro kuin ihmisistä.
Nyt harmittaa vain se, etten päässyt lukupiiriin tätä käsittelemään.
3 comments:
Sama harmitus, siis lukupiirittömyys, koska tämä oli ihan huikea. Martta oli hieno hahmo kaikessa ehdottomuudessaan, silti ymmärrettävä. Ja ne sudet, laumakäyttäytyminen, kyllä kiitos.
Olin onnesta soikeana kun löysin tämän divarista viime viikolla, lähti heti mukaan.
Oi, tämä on upea kirja! Todella inhimillinen ja suomalainen tarina. Jäi vahvasti mieleen.
Linnea, olen ihan samaa mieltä! Martta oli jotenkin ihan huikean hienosti kirjoitettu, en varmaan olisi voinut enempää tykätä. Ja toisaalta kauhistua.
Mä sain tämän joululahjaksi pari vuotta sitten - huomaat ehkä, että mulla on ovela missio yrittää lukupiiri saada lukemaan kaikki kirjat, joihin en ole vielä päässyt käsiksi vaikka kovasti olisin halunnut :D
Booksy, niin on! Musta on jännä kun yleensä en niin välitä sellaisista tarinoista, joita voi kuvata sanalla "suomalainen", mutta nyt jäin miettimään, josko suhtautumista voisi tarkistaa. Oli hienoa, kun joku tavoitti niin paljon omasta kokemuksesta. Ehkä salaisuus oli siinä, että teksti oli rehellistä eikä nostalgisoivaa.
Post a Comment