07/05/2014

The Forever War

Joe Haldemanin The Forever War on osa Spefin 101 helmeä. Siispä, äänikirjaelämys.


Scifiklassikoiden lukeminen on aina vähän jännittävää, sillä koskaan ei tiedä, mikä on mennyt kirjailijan ennustuksissa kauhealla tavalla pieleen. Tässä meni jotain. Mutta ensin hyvät uutiset: The Forever War oli todella kiinnostava - etenkin niiltä osin kun liikuttiin ulkoavaruudessa sotimassa. Ajan subjektiivinen kuluminen ja se, miten sotilaat loittonivat kaikesta tuttuna pitämästään, eivätkä suinkaan vain/lähinnä fyysisessä mielessä, oli hienosti kuvattu.

Sitten oli se kohta, joka sai kaipailemaan kätevää käännöstä englannin mainiolle sanalle cringeworthy. (Onko kellään sellaista takataskussaan? Sellaista, joka kuvaisi osuvasti sekä piinaavaa kiusaantuneisuutta että sitä vetäytyvää ruumiinliikettä, joka moisesta fiiliksestä syntyy?) Se oli Haldemanin näkemys siitä, miten ihmiskunnan seksuaalisuus ja seksuaaliset tavat muuttuvat - hetki - 25 vuodessa. Sotilaat pupsivat keskenään kuin kanit, sillä sitä heiltä odotetaan - ja ylikansoittuneessa maassa jengi päättää hallitusten suosituksesta ruveta homoseksuaaleiksi. Ajan näkemys on siis ilmeisesti ollut, että seksuaalisuus on jotenkin ikään kuin ruvettavissa oleva asia niin maan päällä kuin taivaissa. Homoseksuaalisuuden suhteen on asenteissa tapahtunut melkoista edistymistä sitten vuoden 1974, joten en hirttäydy siihen; vieläkään en osaa kuitenkaan päättää, miksi avaruusarmeijan pakkopupsimiset - mieleeni jäi etenkin ohimenevä maininta erään tukikohdan kahdesta hyvin väsyneestä naissotilaasta - niin kylmäsivät. Ehkä siksi, että se kaikki vaikutti niin kauhean ... ilottomalta. Jotenkin pakotetulta. Vaikka jos tuolla tavalla pistetään menemään, homman pitäisi minusta olla riemukasta kuin bonoboilla.

Niin että. Nyt on luettu. Ja kyllä kannatti.

EDIT. Jaa hups, unohdin juonikuvauksen. Oh well.

EDIT2. Kommentit kiinni spämmin vuoksi. En jaksa enää.
 

2 comments:

Raija / Taikakirjaimet said...

Siis kannatti. Lukea. Jotenkin minusta tuntuu, etten ole varma haluaisinko lukea, ainakaan kaikilta osin, mutta todennäköisesti luen kun on suomennettukin. Ja onhan kirja kovin palkittu, sen lisäksi että se on yksi spefin 101 helmistä. Olen Loputtoman sodan laittanut Hugo-lukulistallenikin. Ei kai käännöksessä käytetä sanaa "pupsia"?

Liina said...

Kannatti, minusta. Vaikka tuo seksuaalisuuspuoli onkin vähän sellainen "Mitä helvettiä oikein ajattelit" -juttu.

Käännöksen sanavalinnoista en tiedä mitään :D

Toivottavasti et muuten tilannut sähköpostilla kommentteja itsellesi - kirjan korkea arvostus ilmeisesti johti siihen, että postaukseen on tulvinut spämmiä :(