Meh, oli fiilikseni Peter Higginsin Wolfhound Centurysta.
Ensinhän innostuin, että hahaa, tämä sijoittuu Neuvostoliittoon, onpas viihdyttävän erilaista. Sitten kävi ilmi, ettei se oikeasti sijoittunut Neuvostoliittoon vaan johonkin pseudokopioon. Menin pettymään.
Vissarion Lom on poliisi, joka lähetetään nappaamaan terroristia ja rikollispomoa pääkaupunki Mirgorodiin. Siellä sitten käy ilmi kaikennäköistä, ml., että maahan aikanaan rysähtäneellä enkelillä on pahat mielessä.
Kirjan tunnelma on ihan aktiivisesti masentunut. Sinänsä se toki mukailee yleistä käsitystä Neuvostoliiton ajoista hienosti, mutta toisaalta tuntuu, että tässä pelataan stereotypioilla vähän turhan innokkaasti. Ankeaan yleisfiilikseen vaikutti osaltaan sekin, että kirjan henkilöhahmot olivat vähemmän henkilöitä ja enemmän jonkinlaisia taustatapetin liikkuvia osia. Tarpeen, jotta juoni kulkee, mutta toisaalta, eivät missään nimessä ketään, joista piittaisin pidemmälle kuin jaksan kirjan heittää.
Wolfhound Century aloittaa muuten sarjan, mutta harvinaisen torsoksi jäävällä tavalla. Kirja tuntuu lähinnä esinäytökseltä, mutten kiinnostunut mistään tarpeeksi lukeakseni vielä toistakin osaa.
Ensinhän innostuin, että hahaa, tämä sijoittuu Neuvostoliittoon, onpas viihdyttävän erilaista. Sitten kävi ilmi, ettei se oikeasti sijoittunut Neuvostoliittoon vaan johonkin pseudokopioon. Menin pettymään.
Vissarion Lom on poliisi, joka lähetetään nappaamaan terroristia ja rikollispomoa pääkaupunki Mirgorodiin. Siellä sitten käy ilmi kaikennäköistä, ml., että maahan aikanaan rysähtäneellä enkelillä on pahat mielessä.
Kirjan tunnelma on ihan aktiivisesti masentunut. Sinänsä se toki mukailee yleistä käsitystä Neuvostoliiton ajoista hienosti, mutta toisaalta tuntuu, että tässä pelataan stereotypioilla vähän turhan innokkaasti. Ankeaan yleisfiilikseen vaikutti osaltaan sekin, että kirjan henkilöhahmot olivat vähemmän henkilöitä ja enemmän jonkinlaisia taustatapetin liikkuvia osia. Tarpeen, jotta juoni kulkee, mutta toisaalta, eivät missään nimessä ketään, joista piittaisin pidemmälle kuin jaksan kirjan heittää.
Wolfhound Century aloittaa muuten sarjan, mutta harvinaisen torsoksi jäävällä tavalla. Kirja tuntuu lähinnä esinäytökseltä, mutten kiinnostunut mistään tarpeeksi lukeakseni vielä toistakin osaa.
6 comments:
Voi että minä aina riemastun näistä sinun kirja-arvioista. Piti tulla ihan sanomaan. Tuntuu, että saat minut haluamaan lukemaan jokaisen näistä kirjoista!
Herättelen tässä taas hellästi lukuharrastusta ja röyhkeästi kähvelsin täältä kilokaupalla kirjoja Goodreadsiin. Mistä löydät luettavasi? Ja mikä on välineesi? Kansitettu? E?
Kiitos <3 Kauneinta, mitä kirjabloggaajalle voi sanoa!
Ei ole mitään röyhkeää täältä pöllimisessä! Kähvellä vain, minkä jaksat (ja netissähän se on helppoakin.)
Mä käytän ihan hirveästi kirjastoa, mutta mukaan mahtuu myös e-kirjoja ja äänikirjoja. Satunnaisesti luen myös jonkun omistamani paperiteoksen (tyypillistä, että ostan vain niitä teoksia, jotka TODELLA haluan lukea, mutten ikinä ehdi niihin asti.)
Olen siis välineiden suhteen kaikkiruokainen. Ensin vain katson AINA, että löytyykö kirjastosta, ennen kuin ostan :D
Ellet sitten kysynyt, että mistä keksin, mitä ostaa ja lainata, johon voin kertoa, että aika lailla kaiken, mitä Locus-magazine nettisivuillaan vuosittain suosittelee & seuraan palkintoehdokkuuksia tms. Ellei ole painavia syitä toimia toisin :D
Jännintä on varmaan täällä se, että vaikken olisikaan lukenut samaa kirjaa, oikein tunnen sellaisen tietyn tyyppisen ärsytyksen kuvaillessasi jotain harmillista tekijää kirjassa. Ihan kuin olisi oma se ärsytys! Ja olen aina varma, että itseäni ärsyttäisi ihan varmasti se sama juttu, jos lukisin.
Suurkiitos Locuksesta! Locusista? Jokatapaus! Käyttöön.
Kirjastot on kyllä jotain uskomatonta. Joskus en voi käsittää, että miten voi ajatukseltaan jotain niin mainiota ollakaan! Että ilmaiseksi!
Hörähdin kirjojen ostamiselle. Just näin! :D
Luulen, että tiedän, mitä tarkoitat! Tunteet voivat olla hyvin samankaltaisia eri kirjojen kanssa. Mutta ihanaa, että se välittyy!
Locus on just hyvä. Vältän kuitenkin sen taivuttamista viimeiseen asti :D
Kirjasto on ihana laitos. Voi että mä rakastan sitä. Pelkästä ajatuksesta tulen hyvälle tuulelle. Ja hei, jos teidän kirjastosta ei löydy näitä kaikkia, ainahan on kaukolaina!
Totta muuten! ..Jos meille tulee joskus joku lemmikki, sen nimeksi on laitettava Kauko-Laina Matikainen.
KAUKO-LAINA MATIKAINEN! HUUTONAURUA! Ai että, sä oot paras :D
Post a Comment