Maarit Verrosen Karsintavaihe on yksi Spefin 101 helmestä. Melkoisen hyvä kokemus kirja olikin.
Verronen maalailee yhteiskuntaa, jossa työt vähenevät radikaalisti. On ehkä todistettava kelvollisuutensa. Vaihtoehdot ovat vähissä, sitä työtä on tehtävä, mitä sattuu saamaan. Terveydenhuoltoa on tarjolla maksukykyisille. Enin osa ihmisistä asuu asuntoloissa, niin myös kirjan päähenkilö Lumi.
Elämä vaikuttaa tästä universumista tirkisteltynä kauhealta, mutta Verrosen ehkä paras temppu onkin siinä, että ei se kuitenkaan sitä Lumille ole. Toki välillä on raskasta, mutta enimmäkseen kuitenkin vain elämää. Ja kun juonikin on enemmän kuvaus ajasta ja hetkestä, sitä huomaa lukijana kulkevansa Lumin rinnalla. Surevansa ja iloitsevansa päähenkilön kanssa.
Karsintavaihe on kirja, jonka toivoisin monien poliittistenkin päättäjien lukevan. Välillä sen tulevaisuudenkuva tuntuu vaikealta uskoa, mutta etenkin siltä osin, kun Verronen käsittelee työn muutosta, tekstin pitäisi kuulua poliitikkokoulujen perusohjelmaan. Jonkinlainen rakennemuutoshan työn osalta on takuuvarmasti tulossa tai käynnissä - tältä etäisyydeltä on vaikea sanoa, kummasta on kyse. Ja sellainen rakennemuutos olisi hyvä kohdata pää pystyssä ja valmistautuneena, eikä menneen palaamista odotellen.
Mainio kirja kaikkinensa siis.
Verronen maalailee yhteiskuntaa, jossa työt vähenevät radikaalisti. On ehkä todistettava kelvollisuutensa. Vaihtoehdot ovat vähissä, sitä työtä on tehtävä, mitä sattuu saamaan. Terveydenhuoltoa on tarjolla maksukykyisille. Enin osa ihmisistä asuu asuntoloissa, niin myös kirjan päähenkilö Lumi.
Elämä vaikuttaa tästä universumista tirkisteltynä kauhealta, mutta Verrosen ehkä paras temppu onkin siinä, että ei se kuitenkaan sitä Lumille ole. Toki välillä on raskasta, mutta enimmäkseen kuitenkin vain elämää. Ja kun juonikin on enemmän kuvaus ajasta ja hetkestä, sitä huomaa lukijana kulkevansa Lumin rinnalla. Surevansa ja iloitsevansa päähenkilön kanssa.
Karsintavaihe on kirja, jonka toivoisin monien poliittistenkin päättäjien lukevan. Välillä sen tulevaisuudenkuva tuntuu vaikealta uskoa, mutta etenkin siltä osin, kun Verronen käsittelee työn muutosta, tekstin pitäisi kuulua poliitikkokoulujen perusohjelmaan. Jonkinlainen rakennemuutoshan työn osalta on takuuvarmasti tulossa tai käynnissä - tältä etäisyydeltä on vaikea sanoa, kummasta on kyse. Ja sellainen rakennemuutos olisi hyvä kohdata pää pystyssä ja valmistautuneena, eikä menneen palaamista odotellen.
Mainio kirja kaikkinensa siis.
No comments:
Post a Comment