M. R. Careyn The Girl with All the Gifts on zombiekirja twistillä. Ja M. R. Carey on yhtä kuin Unwritteniä kirjoittava Mike Carey.
Tavallaan lopputuloksen pitäisi siis olla eeppinen, ja oikein mainio se onkin, mutta siis kuitenkin vain oikein mainio. Jälkikäteen arvioituna eeppisyyspisteet hieman laskevat.
Tarinassa on tyttö ja tytön opettaja, sotilastukikohta ja ihmiskunnan rippeitä. Juoneen en sen kummemmin välitä mennä, se vähän kärsii, jos asiaa liikaa avaan.
Carey kirjoittaa ihan erinomaisen luettavaa tekstiä - viihdyin kirjan parissa hyvin. En tosin voinut välttyä vaikutelmalta, jossa kirjassa kaikilla on kylmä ja mutainen olo, mutta siihen saattoi vaikuttaa se, että luin tämän muistaakseni lokakuussa, tai saattoi olla marraskuutakin, kuitenkin, ulkona oli kylmää ja mutaista. Vaikka kirja oli ihan mainio, olisin ihan hirveästi kaivannut jotain hieman lohdullisempaa luettavaa.
Parasta opuksessa oli loppu, joka oli vielä toimivampi kuin muu kirja. Ja ja ja, Careyn zombieselitys oli oikein hyvä myös.
Luettuani tämän tunsin tiettyä haikeutta. Oli sellainen olo, että Carey meni kirjoittamaan kirjan, joka tekee kaikki tulevat zombiekirjat tarpeettomiksi. En ole varma, olenko vielä valmis luopumaan aivottomista epäkuolleistani.
Ja saatanhan olla väärässä.
Tavallaan lopputuloksen pitäisi siis olla eeppinen, ja oikein mainio se onkin, mutta siis kuitenkin vain oikein mainio. Jälkikäteen arvioituna eeppisyyspisteet hieman laskevat.
Tarinassa on tyttö ja tytön opettaja, sotilastukikohta ja ihmiskunnan rippeitä. Juoneen en sen kummemmin välitä mennä, se vähän kärsii, jos asiaa liikaa avaan.
Carey kirjoittaa ihan erinomaisen luettavaa tekstiä - viihdyin kirjan parissa hyvin. En tosin voinut välttyä vaikutelmalta, jossa kirjassa kaikilla on kylmä ja mutainen olo, mutta siihen saattoi vaikuttaa se, että luin tämän muistaakseni lokakuussa, tai saattoi olla marraskuutakin, kuitenkin, ulkona oli kylmää ja mutaista. Vaikka kirja oli ihan mainio, olisin ihan hirveästi kaivannut jotain hieman lohdullisempaa luettavaa.
Parasta opuksessa oli loppu, joka oli vielä toimivampi kuin muu kirja. Ja ja ja, Careyn zombieselitys oli oikein hyvä myös.
Luettuani tämän tunsin tiettyä haikeutta. Oli sellainen olo, että Carey meni kirjoittamaan kirjan, joka tekee kaikki tulevat zombiekirjat tarpeettomiksi. En ole varma, olenko vielä valmis luopumaan aivottomista epäkuolleistani.
Ja saatanhan olla väärässä.
2 comments:
Loppu ja zombieselitys minustakin olivat parasta. Kirja on ainakin hieman erilainen lajinsa edustaja.
Tuskin zombbi-aihe on vielä loppuun kaluttu tämänkään jälkeen, eiköhän niitä perinteisiä ja toivon mukaan tästäkin poikkeavia tieteellispohjaisia kehitelmiä tule jatkossakin, vaikka niin... ovatko ne sitten tarpeellisia...
Milloinkahan muuten seksikkäät zombierakastajat (vampyyrivastineet) tulevat muotiin?
Erilaisuus oli kyllä ehdottomasti tässä plussaa. Ja se selitys.
Ei sillä, ettenkö hurjasti nauttisi zomppikirjoista, mutta niiden jälkeen on joskus vähän vaikea sanoa muuta kuin että tulipa luettua, viihdyin.
Olen itsekseni ennustanut, että koko genre on kuollut siinä vaiheessa, kun seksikkäät zombirakastajat astuvat esiin :D
Post a Comment