The Red: First Light

Myönnä. Jos olisit itse lainannut kirjastosta Linda Nagatan kirjan The Red: First Light ja nähnyt sen kannen, joka näyttää tältä:

...olisit itsekin kuvitellut, että se kertoo soturityypeistä Marsissa, ja sitten vähän hätkähtänyt, kun se kertookin kyynisestä upseerista Afrikassa.

Olen vähän epäsotilaallinen tyyppi, joten em. hätkähdys ei ollut vain myönteinen kokemus, mutta kirja sen sijaan itsessään oli. Nagatan kirpakka kommentaari puolustusalihankkijoista ja tekemällä tehdyistä konflikteista oli ihan hurjan kiinnostava. Myös teknologiset ratkaisut viehättivät. Aivan erityisen vaikuttunut oli kirjan nimeenkin eksyneestä Punaisesta, joka on jonkinlainen emergentti tekoäly. Sen kanssa ei koskaan päästä keskusteluyhteyteen asti, mutta vaikka se on etäinen, se on myös vahvasti läsnä.

Kirja on jaettu kolmeen osaan, joista ensimmäinen on paras. Lopuissa esitellään jamesbond-henkinen juonenkäänne ja roisto, eikä se nyt ainakaan paranna yleistilannetta. Onneksi opus oli muutoin niin toimiva, että megalomaanisten idioottien ohi on mahdollista lukea ja nauttia lukemastaan.