Alkuintrossaan Neil Gaiman selittää kokoelmansa nimen alkuperää: trigger warning on varoituslätkä asioille, jotka saattavat laukaista näkijässään esimerkiksi posttraumaattisen stressireaktion aiemman traumaattisen kokemuksen vuoksi.
NO. Koska Gaiman kirjoittaa synkähköä fantasiaa, hän oli päättänyt antaa kokoelmalleen nimeksi Trigger Warning ennen kuin joku muu tägää tyypin fiktion tällä tavoin.
En tiedä teistä, mutta minä koin tämän luotaantyöntävän itsetietoisena. Toisaalta taas Ursula K. LeGuin, joka kokoelmaansa esitellessään iloisesti myöntää pitävänsä monista novelleistaan edelleen ihan todella paljon, ei herätä ollenkaan tällaista reaktiota. En osaa sanoa, onko kyseessä joku aito ero tekstien sävyissä vai se, että konstruktioni siitä, millainen tyyppi Neil Gaiman on, värittää havaintojani.
Tähän nähden Trigger Warning ei ole ollenkaan huono kokoelma, jos kohta se ei - minusta - nimensä antamaa lupausta pidä. Paikoin se on ihan todella hyvä kokoelma, ja vaikka välillä se on ihan todella raivostuttavan kikkaileva (A Calendar of Tales pohjautuu fanien twiitteihin, voi hyvän tähden) senkin voi antaa anteeksi, sillä kikkailun seuraukset ovat usein todella mainiot (millä tarkoitan, että A Calendar of Tales jäi mieleeni erityisen myönteisenä elämyksenä). Gaiman on edelleen mielestäni parhaimmillaan lyhyessä muodossa, ja siksi on toki iloista, että häneltä novelleja julkaistaan.
Kokoelma olisi ollut vielä parempi, jos en olisi juuri hieman aiemmin lukenut itkettävän hyvää LeGuinin kokoelmaa, joka oli Gaimanille armoton mittatikku.
NO. Koska Gaiman kirjoittaa synkähköä fantasiaa, hän oli päättänyt antaa kokoelmalleen nimeksi Trigger Warning ennen kuin joku muu tägää tyypin fiktion tällä tavoin.
En tiedä teistä, mutta minä koin tämän luotaantyöntävän itsetietoisena. Toisaalta taas Ursula K. LeGuin, joka kokoelmaansa esitellessään iloisesti myöntää pitävänsä monista novelleistaan edelleen ihan todella paljon, ei herätä ollenkaan tällaista reaktiota. En osaa sanoa, onko kyseessä joku aito ero tekstien sävyissä vai se, että konstruktioni siitä, millainen tyyppi Neil Gaiman on, värittää havaintojani.
Tähän nähden Trigger Warning ei ole ollenkaan huono kokoelma, jos kohta se ei - minusta - nimensä antamaa lupausta pidä. Paikoin se on ihan todella hyvä kokoelma, ja vaikka välillä se on ihan todella raivostuttavan kikkaileva (A Calendar of Tales pohjautuu fanien twiitteihin, voi hyvän tähden) senkin voi antaa anteeksi, sillä kikkailun seuraukset ovat usein todella mainiot (millä tarkoitan, että A Calendar of Tales jäi mieleeni erityisen myönteisenä elämyksenä). Gaiman on edelleen mielestäni parhaimmillaan lyhyessä muodossa, ja siksi on toki iloista, että häneltä novelleja julkaistaan.
Kokoelma olisi ollut vielä parempi, jos en olisi juuri hieman aiemmin lukenut itkettävän hyvää LeGuinin kokoelmaa, joka oli Gaimanille armoton mittatikku.
No comments:
Post a Comment