Rachel Pollackin Unquenchable Fire oli ihan hulvaton.
Siinä maailma on jotenkin todella myyttinen paikka. Enteitä siellä, ihmeitä täällä, outoja tapahtumia joka puolella. Ja sitten päähenkilö Jennifer huomaa olevansa raskaana, noin vain, eikä voi tehdä aborttia, sillä vaikka hän mitä yrittää, se ei vain onnistu. On voimia, jotka haluavat Jenniferin vauvan syntyvän, ja siinä ei paljon äpöstellä.
Alku oli takkuista, mutta sitten kun pääsin kirjan kanssa vauhtiin, se oli yllättävän ja riemastuttavan hieno kokemus. Jennifer, joka ei halua olla mikään neitsyt Maria eikä kenenkään sätkynukke, ei kohtalon toteuttaja, eikä etenkään hoidella mitään rituaaleja vain siksi, että yhteisö sellaista vaatii, onnistuu jollain tavalla vapauttamaan vähän lukijaansakin.
Osa kokemuksen riemusta johtui ehkä siitä, että vaikka oma taannoinen raskauteni oli toki täysin maallinen, Jenniferin kokemukset olivat silti tunnistettavissa: raskaana olevan keho ei ole enää hänen omansa. En ole yhtään varma, olisinko digannut kirjasta näin paljon jos en olisi puskenut maailmaan yhtä lasta.
Mutta ehkä olisinkin, sillä Jenniferistä oli vaikea olla pitämättä.
Siinä maailma on jotenkin todella myyttinen paikka. Enteitä siellä, ihmeitä täällä, outoja tapahtumia joka puolella. Ja sitten päähenkilö Jennifer huomaa olevansa raskaana, noin vain, eikä voi tehdä aborttia, sillä vaikka hän mitä yrittää, se ei vain onnistu. On voimia, jotka haluavat Jenniferin vauvan syntyvän, ja siinä ei paljon äpöstellä.
Alku oli takkuista, mutta sitten kun pääsin kirjan kanssa vauhtiin, se oli yllättävän ja riemastuttavan hieno kokemus. Jennifer, joka ei halua olla mikään neitsyt Maria eikä kenenkään sätkynukke, ei kohtalon toteuttaja, eikä etenkään hoidella mitään rituaaleja vain siksi, että yhteisö sellaista vaatii, onnistuu jollain tavalla vapauttamaan vähän lukijaansakin.
Osa kokemuksen riemusta johtui ehkä siitä, että vaikka oma taannoinen raskauteni oli toki täysin maallinen, Jenniferin kokemukset olivat silti tunnistettavissa: raskaana olevan keho ei ole enää hänen omansa. En ole yhtään varma, olisinko digannut kirjasta näin paljon jos en olisi puskenut maailmaan yhtä lasta.
Mutta ehkä olisinkin, sillä Jenniferistä oli vaikea olla pitämättä.
No comments:
Post a Comment