Beth Revisin Shades of Earth päättää trilogian, jossa Amy matkustaa avaruudessa, Amy matkustaa lisää avaruudessa ja Amy laskeutuu planeetalle.
Tämä viimeinen osa planeettoineen oli selkeästi kiinnostavampi kuin melkoiseksi pannukakuksi jäänyt kakkonen. Tarjolla on silti tuttuun tyyliin varsin draamantäytteistä ja helposti alas surahtavaa tekstiä, että ei huolta tässä suhteessa.
Viihdyin kyllä, vaikka opuksen juoni marssii eteenpäin pöljien ihmistensä varassa ja etenkin osin kasvottomaksi jäävän pahispuolen kuvaus horjahteli himpun verran epäuskottavan puolella. Ja siitäkin huolimatta, että teini-ikäisen romanssin kuvauksena sarja on minusta edelleen vähän kiusallisen puolella.
Tämä viimeinen osa planeettoineen oli selkeästi kiinnostavampi kuin melkoiseksi pannukakuksi jäänyt kakkonen. Tarjolla on silti tuttuun tyyliin varsin draamantäytteistä ja helposti alas surahtavaa tekstiä, että ei huolta tässä suhteessa.
Viihdyin kyllä, vaikka opuksen juoni marssii eteenpäin pöljien ihmistensä varassa ja etenkin osin kasvottomaksi jäävän pahispuolen kuvaus horjahteli himpun verran epäuskottavan puolella. Ja siitäkin huolimatta, että teini-ikäisen romanssin kuvauksena sarja on minusta edelleen vähän kiusallisen puolella.
3 comments:
Mikä ihmeen universaali laki se on, että noin 80% kakkososista tuntuu olevan pannukakkuja? Kysyn vaan.
Lisäksi: ah teiniromanssit. Minä olen tässä kaksi päivää ja kaksi erään toisen sarjan osaa luettuani lyönyt vähän päätä seinään kun osaavat nuo päähenkilöt olla aikamoisia vatipäitä ja sitten aikamatkustus ja sekoittuvat aikatasot vielä siihen päälle argh.
Niin, se on hyvä kysymys. Tässä sarjassa se oli jotenkin poikkeuksellisen voimakasta vielä.
Ja joo, äh ja ah teiniromanssit. (Oliko tää vatipääsarjasi se, josta jäi muitakin turhaumia kuin teiniromantiikan koukerot?)
Post a Comment