Siina sanoi taannoin, että odottaa kovasti näkemystäni Patrick DeWittin uutuusteoksesta Alihovimestari Minor.
Mutta voi rotta. Ei minulla ole oikeastaan tästä kirjasta sen kummempaa sanottavaa. Alunperin kiinnostuin siitä, koska englanninkielinen nimi on niin mainio (Undermajordomo Minor, jos nyt mietitte.) Sitten törmäsin siihen kirjastossa. Lopulta luin kirjan, koska siitä oli jollakulla varaus, ja sain sen kohtauksen, jossa kirja on luettava ennen kuin sen palauttaa. (Ja sitten joku oli palauttanut oman kappaleensa ensin eikä minulla edes olisi ollut yhtään kiire.)
Kirja kertoo siis Lucien Minorista, ystävien (joita ei juuri ole) kesken Lucysta, joka lähtee alihovimestarin hommiin yhteen linnaan. Ja sitten kirja kertoo vähän kylästä siinä ympärillä ja vaikka mistä.
Alihovimestari Minor oli kirja, joka animaatioleffana näyttäisi juuri kanneltaan. Sen ihmiset olisivat ehkä perusmuodoista rakennettuja, kolmioita ja neliöitä ympyrät päinään (jos kohta sen ihmiset eivät missään nimessä olisi tunne-elämältään kovin yksinkertaisia.) Alihovimestari Minor imaisi mukaansa, mutta oli toisaalta kovin helppo jättää taakseen.
Enkä silti voi olla kokematta, etteikö Alihovimestari Minor olisi sinänsä tarkkanäköisissä henkilöissään jotenkin vähän niinkuin ikään kuin kylmä. Ehkä se oli se, mikä etäännytti. Ehkä en vain tajua.
Mutta voi rotta. Ei minulla ole oikeastaan tästä kirjasta sen kummempaa sanottavaa. Alunperin kiinnostuin siitä, koska englanninkielinen nimi on niin mainio (Undermajordomo Minor, jos nyt mietitte.) Sitten törmäsin siihen kirjastossa. Lopulta luin kirjan, koska siitä oli jollakulla varaus, ja sain sen kohtauksen, jossa kirja on luettava ennen kuin sen palauttaa. (Ja sitten joku oli palauttanut oman kappaleensa ensin eikä minulla edes olisi ollut yhtään kiire.)
Kirja kertoo siis Lucien Minorista, ystävien (joita ei juuri ole) kesken Lucysta, joka lähtee alihovimestarin hommiin yhteen linnaan. Ja sitten kirja kertoo vähän kylästä siinä ympärillä ja vaikka mistä.
Alihovimestari Minor oli kirja, joka animaatioleffana näyttäisi juuri kanneltaan. Sen ihmiset olisivat ehkä perusmuodoista rakennettuja, kolmioita ja neliöitä ympyrät päinään (jos kohta sen ihmiset eivät missään nimessä olisi tunne-elämältään kovin yksinkertaisia.) Alihovimestari Minor imaisi mukaansa, mutta oli toisaalta kovin helppo jättää taakseen.
Enkä silti voi olla kokematta, etteikö Alihovimestari Minor olisi sinänsä tarkkanäköisissä henkilöissään jotenkin vähän niinkuin ikään kuin kylmä. Ehkä se oli se, mikä etäännytti. Ehkä en vain tajua.
2 comments:
Juu ei mutta nyt sinun pitää lukea Sistersin veljekset. Se on hieno kirja ja sen jälkeen kaikki mitä DeWitt tekee näyttäytyy kultaisena.
Kuulostaa epäilyttävältä!
Post a Comment