Rhonda Masonin The Empress Game löytyi lukulistalle varmaan The Book Smugglers -blogin kautta. Sieltä löytyy välillä hillittömiä hittejä. Ja huteja. Ja kaikkea siltä väliltä.
Mulle The Empress Game oli siltä väliltä.
Siinä avaruuden laitamilla on planeetta, jonka areenalla käydään kiivaita taisteluja. Taistelijoista parhain on Black Panthe, joka rekrytoidaan jeesaamaan keisarinnapelissä, jonka koko idea on, että tulevat keisarinnakandidaatit ottavat matsia siitä, kenet kruununprinssi nai ... Joo, kuulostaa tosi pölöltä.
Hyvää The Empress Gamessa oli se, että siinä oli oikeasti ihan tarkkanäköistä poliittista juonittelua ja toisaalta juoni veti hyvin. Huonoa oli se, että päähenkilö (jonka oikea nimi on Kayla) oli niitä sellaisia en-päästä-angstistani-IKINÄ -tyyppejä, joita en ollenkaan jaksa, koska olen itse vähän enemmän semmonen happy go lucky. Ehkä. Ainakin kuvittelen olevani.
Kirja loppui angstisesti ja jatko-osaa odottavaisesti. Luultavasti jatko-osaan mennessä olen jo unohtanut vastalauseeni ja luen sen kuitenkin.
Mulle The Empress Game oli siltä väliltä.
Siinä avaruuden laitamilla on planeetta, jonka areenalla käydään kiivaita taisteluja. Taistelijoista parhain on Black Panthe, joka rekrytoidaan jeesaamaan keisarinnapelissä, jonka koko idea on, että tulevat keisarinnakandidaatit ottavat matsia siitä, kenet kruununprinssi nai ... Joo, kuulostaa tosi pölöltä.
Hyvää The Empress Gamessa oli se, että siinä oli oikeasti ihan tarkkanäköistä poliittista juonittelua ja toisaalta juoni veti hyvin. Huonoa oli se, että päähenkilö (jonka oikea nimi on Kayla) oli niitä sellaisia en-päästä-angstistani-IKINÄ -tyyppejä, joita en ollenkaan jaksa, koska olen itse vähän enemmän semmonen happy go lucky. Ehkä. Ainakin kuvittelen olevani.
Kirja loppui angstisesti ja jatko-osaa odottavaisesti. Luultavasti jatko-osaan mennessä olen jo unohtanut vastalauseeni ja luen sen kuitenkin.
No comments:
Post a Comment