Miksi en osta enää kirjoja:
Menen Akateemiseen, näen kirjan, innostun, kirjan nimessä on sana "library". Takuulla parasta ikinä! Rauhoitun hetken, päätän tsekata kirjaston valikoiman, jaha, sieltähän se e-kirjakokoelmasta löytyy, lainaanpa sieltä, jaha #2, ei ollutkaan parasta ikinä, ei vaikka nimessä oli sana "library", onneksi en ostanut omaksi, onpa hyvä juttu.
Kuten nyt tämä Scott Hawkinsin The Library at Mount Char, joka alkoi tosi hyvin - siis takakansiteksti oli tosi kiehtova, samoin kuin nimi - ja jota suunnattomasti alkuun inhosin, ja joka, se on sanottava, paransi menoaan kyllä loppua kohden kuin sika juoksuaan niin, että kun kirjan kirjastoon palautin, ei nyt suoranaisesti vituttanut siihen käytetty aika.
Mutta en silti haluaisi sitä omaan hyllyyni.
Kirjassa on Carolyn, ja tusinan verran muita mukeloita, jotka eräänä päivänä kauan sitten ovat tulleet adoptoiduiksi. Heidät adoptoi tyyppi, jota he kutsuvat Isäksi. Isä on melkoinen mulkku, sanotaan se nyt ihan suoraan, jonkin sortin jumalhahmo selvästi. Hän aikoo kouluttaa lapsistaankin jotensakin kaikkivoipia.
Sitten Faija katoaa, ja seuraa kaikenlaista valtapeliä. Ipanat ovat jo päälle kolmenkymmenen, ja heidän on vähän vaikea muistaa, millä tavalla ollaan ihmisiä.
Juoni vetää oikein mainiosti ja tarina on paikoin aika hauska. Samalla se on myös jokseenkin väkivaltainen, siinä määrin, etten oikein itse nähnyt kaikelle kauhealle ja kuvottavalle juurikaan mitään pointtia. Väkivalta ja ihmisten kylmyys olivatkin ehkä suurimmat syyt kokemaani vastenmielisyyteen.
Kohta alan suhtautua nuivuudella kirjoihin, joiden nimessä on sana "library".
P. S. Tämä kirja on sellainen, josta koko muu maailma on pitänyt, joten jos kiinnostaa, ei ehkä kannata tyytyä vain minun näkemykseeni.
Menen Akateemiseen, näen kirjan, innostun, kirjan nimessä on sana "library". Takuulla parasta ikinä! Rauhoitun hetken, päätän tsekata kirjaston valikoiman, jaha, sieltähän se e-kirjakokoelmasta löytyy, lainaanpa sieltä, jaha #2, ei ollutkaan parasta ikinä, ei vaikka nimessä oli sana "library", onneksi en ostanut omaksi, onpa hyvä juttu.
Kuten nyt tämä Scott Hawkinsin The Library at Mount Char, joka alkoi tosi hyvin - siis takakansiteksti oli tosi kiehtova, samoin kuin nimi - ja jota suunnattomasti alkuun inhosin, ja joka, se on sanottava, paransi menoaan kyllä loppua kohden kuin sika juoksuaan niin, että kun kirjan kirjastoon palautin, ei nyt suoranaisesti vituttanut siihen käytetty aika.
Mutta en silti haluaisi sitä omaan hyllyyni.
Kirjassa on Carolyn, ja tusinan verran muita mukeloita, jotka eräänä päivänä kauan sitten ovat tulleet adoptoiduiksi. Heidät adoptoi tyyppi, jota he kutsuvat Isäksi. Isä on melkoinen mulkku, sanotaan se nyt ihan suoraan, jonkin sortin jumalhahmo selvästi. Hän aikoo kouluttaa lapsistaankin jotensakin kaikkivoipia.
Sitten Faija katoaa, ja seuraa kaikenlaista valtapeliä. Ipanat ovat jo päälle kolmenkymmenen, ja heidän on vähän vaikea muistaa, millä tavalla ollaan ihmisiä.
Juoni vetää oikein mainiosti ja tarina on paikoin aika hauska. Samalla se on myös jokseenkin väkivaltainen, siinä määrin, etten oikein itse nähnyt kaikelle kauhealle ja kuvottavalle juurikaan mitään pointtia. Väkivalta ja ihmisten kylmyys olivatkin ehkä suurimmat syyt kokemaani vastenmielisyyteen.
Kohta alan suhtautua nuivuudella kirjoihin, joiden nimessä on sana "library".
P. S. Tämä kirja on sellainen, josta koko muu maailma on pitänyt, joten jos kiinnostaa, ei ehkä kannata tyytyä vain minun näkemykseeni.
2 comments:
Mäkin voisin alkaa käyttää tuota "tsekkaa kirjastovalikoima"-hommaa ensin. Ja olla menemättä kirjaston vaihtohyllylle kuin viemään. Ja hyllyssä on muuten yksi "library"-kirja, ei tämä, voisin vihdoin lukea sen.
Joo, kirjastovalikoima on usein tosi hyvä ... ja sieltä lainatut kirjat tulee väistämättä myös luettua, kun niillä on eräpäivä :D
Post a Comment