Hiromi Kawakamin Strange Weather in Tokyo oli vähän outo, mutta mainio kirja.
Se kertoo Tsukikosta, joka on jotenkin kamalan irrallaan kaikesta, syö ja juo (ja juo! Paljon!) baareissa yksin. Kerran Tsukiko tapaa vanhan opettajansa, jonka nimeä ei edes alkuun oikein muista - olkoon hän siis Sensei. Sensei ja Tsukiko kohtaavat, ensin sattumalta, sitten suunnitellusti sattumalta, syövät, juovat ja ovat toisistaankin irrallisia, vaikka samalla parin välille syntyy tunneside. Voimakas tunneside. Mutta miten vaikea on ylittää hiljaisuuden ja irrallisuuden kynnys.
Strange Weather in Tokyo oli kurkistus toiseen kulttuuriin, mutta aivan pienestä ikkunasta, se oli ihmeellisen tunnelmallinen ja pienieleinen ja tuntui aina puhuvan jostain muusta kuin mistä ilmeisesti puhui (mutta ei se haitannut, se oli just oikein.)
Hieno. Pieni. Kuulitko, Siina?
Se kertoo Tsukikosta, joka on jotenkin kamalan irrallaan kaikesta, syö ja juo (ja juo! Paljon!) baareissa yksin. Kerran Tsukiko tapaa vanhan opettajansa, jonka nimeä ei edes alkuun oikein muista - olkoon hän siis Sensei. Sensei ja Tsukiko kohtaavat, ensin sattumalta, sitten suunnitellusti sattumalta, syövät, juovat ja ovat toisistaankin irrallisia, vaikka samalla parin välille syntyy tunneside. Voimakas tunneside. Mutta miten vaikea on ylittää hiljaisuuden ja irrallisuuden kynnys.
Strange Weather in Tokyo oli kurkistus toiseen kulttuuriin, mutta aivan pienestä ikkunasta, se oli ihmeellisen tunnelmallinen ja pienieleinen ja tuntui aina puhuvan jostain muusta kuin mistä ilmeisesti puhui (mutta ei se haitannut, se oli just oikein.)
Hieno. Pieni. Kuulitko, Siina?
No comments:
Post a Comment