Viime postauksen jälkeen kommenttilaatikossa pohdiskeltiin, mikä kirja voisi sopia vauvasumuun. Joko vauvasumu oli kohdallani hieman hellittänyt tai Stephanie Pearl-McPheen At Knit's End on se kirja.
At Knit's End on kirja, joka on joko äärimmäisen sopivaa tai äärimmäisen kiduttavaa luettavaa (tai minun tapauksessani, kuunneltavaa) tilanteessa, jossa ei pääse neulomaan. Se on neuleaddiktin kirja muille neulojille - alaotsake kirjalle onkin "Meditations for women who knit too much". Kirjoittaja suhtautuu neulomiseen samoin kuin minä kirjoihin, ja vaikka olenkin taipuvainen pitämään tätä pienenä perversiona - vain kirjoihin tulisi kenenkään suhtautua tuolla intohimolla - ymmärrän kyllä. Pankissa jonottaminen on tylsää, samoin metrossa istuminen ja pahimmassa tapauksessa jopa kävely. On romahduttava kokemus jos tällaisia hetkiä joutuu viettämään ilman tekemistä, ja neule on lähes yhtä hyvä apu tässä kuin kirja.
At Knit's End on myös aika hauska - jos näitte itäisessä Helsingissä elokuun loppupuolella lastenvaunuja työntävän ja kettuterrieriä perässään kiskovan naisen joka nauroi itsekseen, se olin minä.
Mohairista kirjassa sanotaan seuraavaa:
Suosittelen: neulefanaatikoille. Lankahamstereille. Mahdollisesti ihmisille, jotka elävät neulefanaatikon tai lankahamsterin kanssa.
At Knit's End on kirja, joka on joko äärimmäisen sopivaa tai äärimmäisen kiduttavaa luettavaa (tai minun tapauksessani, kuunneltavaa) tilanteessa, jossa ei pääse neulomaan. Se on neuleaddiktin kirja muille neulojille - alaotsake kirjalle onkin "Meditations for women who knit too much". Kirjoittaja suhtautuu neulomiseen samoin kuin minä kirjoihin, ja vaikka olenkin taipuvainen pitämään tätä pienenä perversiona - vain kirjoihin tulisi kenenkään suhtautua tuolla intohimolla - ymmärrän kyllä. Pankissa jonottaminen on tylsää, samoin metrossa istuminen ja pahimmassa tapauksessa jopa kävely. On romahduttava kokemus jos tällaisia hetkiä joutuu viettämään ilman tekemistä, ja neule on lähes yhtä hyvä apu tässä kuin kirja.
At Knit's End on myös aika hauska - jos näitte itäisessä Helsingissä elokuun loppupuolella lastenvaunuja työntävän ja kettuterrieriä perässään kiskovan naisen joka nauroi itsekseen, se olin minä.
Mohairista kirjassa sanotaan seuraavaa:
"Mohair is unique among fibres in that it possesses a beautiful halo of fuzziness that effectively welds the knitting together. Few and far between are the knitters who can pull back knitting mistakes in mohair with their sanity and sobriety intact."Tämä oli lohdullista luettavaa naiselle, joka harvoina, kädet vapaana vietettyinä hetkinään oli päättänyt taistella mohairvillapaidan kanssa. Stephanie Pearl-McPhee selvästi tietää, mistä puhuu.
Suosittelen: neulefanaatikoille. Lankahamstereille. Mahdollisesti ihmisille, jotka elävät neulefanaatikon tai lankahamsterin kanssa.
