Francis Spuffordin Red Plenty hämmensi aluksi hieman; kirjastojärjestelmän mielestä kyseessä on fiktio, Akateemisesta bongasin kirjan ohimennen historiaosastolta. Nopeasti käy ilmi, että Red Plenty on historiaan pohjaavaa fiktiota - historiankuvauksella maustettuna.
Minusta Neuvostoliitto on jokseenkin kiehtova aihe, ja pidin Red Plentystä kovasti - sen lisäksi, että RP oli mukavaa luettavaa, se myös tarjosi kiinnostavan näkökulman entisen naapurivaltiomme vaiheisiin.
Spufford tuntuu myös kirjoittaneen RP:n kohtuullisen objektiivisesti - vaikka mukana on toki länsimaalaisittain odotettavaakin kritiikkiä, välillä Spufford tuntuu miettivän, olisiko järjestelmälle käynyt toisin mikäli päätöksiä olisi ollut tekemässä erilainen sakki. Suhtaudun kuitenkin väistämättä hieman skeptisesti länsikirjailijoiden yrityksiin kuvata venäläistä mentaliteettia ja etenkin historiantulkinta ihmiseltä, joka oman tunnustuksensa mukaan ei osaa venäjää, tuntuu - kaikista hyvistä aikomuksista huolimatta - siltä, että lukijan on hyvä pitää mukana kriittinen mieli ja muistaa, että jos kaikki internetistä luettavissa oleva ei välttämättä ole totta, päätyy kirjan kansienkin väliin korkeintaan yksi versio totuudesta.
Silti, suosittelen Red Plentyä oikeastaan ihan kaikille, joita historia lainkaan kiinnostaa.
'That's it?' he said. 'That's it? The dream of ages, and it comes down to mashed potatoes, woolly socks and shared use of a trombone?'RP kertoo Neuvostoliitosta ja neuvostoaikojen unelmasta, jossa kommunismi yrittää ohittaa kapitalismin kansalaisille tarjotun materialistisen hyvän määrässä. Tätä unelmaa Spufford käy läpi useiden vuosikymmenien ajalta ja useista eri perspektiiveistä alkaen kommunistisen puolueen pääsihteeri Hruštšovin näkökulmasta ja päättyen tavallisten neuvostokansalaisten elämään, vilkaisten välillä taloustieteilijöiden ja tehtaanjohtajien kamppailua keskushallinnon kanssa. Kirja on jaettu useampaan osioon, jotka esittelevät elämää Neuvostoliitossa fiktion kautta; osioiden alkuun on kuitenkin kirjoitettu (ilmeisesti) puhtaammin faktoihin perustuvat jaksot siitä, millaista Neuvostoelämä on objektiivisemmin tarkasteltuna ollut. Spufford on perehtynyt aiheeseensa tarkasti; kirjan viimeiset 30 sivua käsittävät lähdeluettelon.
Minusta Neuvostoliitto on jokseenkin kiehtova aihe, ja pidin Red Plentystä kovasti - sen lisäksi, että RP oli mukavaa luettavaa, se myös tarjosi kiinnostavan näkökulman entisen naapurivaltiomme vaiheisiin.
Spufford tuntuu myös kirjoittaneen RP:n kohtuullisen objektiivisesti - vaikka mukana on toki länsimaalaisittain odotettavaakin kritiikkiä, välillä Spufford tuntuu miettivän, olisiko järjestelmälle käynyt toisin mikäli päätöksiä olisi ollut tekemässä erilainen sakki. Suhtaudun kuitenkin väistämättä hieman skeptisesti länsikirjailijoiden yrityksiin kuvata venäläistä mentaliteettia ja etenkin historiantulkinta ihmiseltä, joka oman tunnustuksensa mukaan ei osaa venäjää, tuntuu - kaikista hyvistä aikomuksista huolimatta - siltä, että lukijan on hyvä pitää mukana kriittinen mieli ja muistaa, että jos kaikki internetistä luettavissa oleva ei välttämättä ole totta, päätyy kirjan kansienkin väliin korkeintaan yksi versio totuudesta.
Silti, suosittelen Red Plentyä oikeastaan ihan kaikille, joita historia lainkaan kiinnostaa.
