Going Out

Mahtavan Our Tragic Universen jälkeen ei ollut kahta puhettakaan siitä, lukisinko lisää Scarlett Thomasia jos sitä vaikka kirjaston uutuusluettelosta sattuisi vastaan kävelemään. Kuten sattuikin. Going Out on tosin kirjoitettu jo vuosituhannen alkupuolella, ja nyt siitä on otettu ilmeisesti vain uusi painos. Vessapaperille; arvon kustantamo, jos paperiin ei ole varaa sijoittaa senttiäkään, pitääkö ottaa uusintapainos?

Going Out kertoo Lukesta, joka on allerginen kaikelle, ja Luken parhaasta ystävästä Juliesta - joka pelkää kaikkea. Siinä missä parikymppinen Luke haluaisi mennä ulos, muttei pääse, Julie ei oikeastaan edes haluaisi mennä (vaan pakko on.)

Ja siinäpä tämä vuosituhannen alkupuolelle keskittyvän romskun juoni pääpiirteissään on. GO on hieman vinksahtanut - kirjan nuorista kukaan ei ole löytänyt oikein paikkaansa mistään, ja Luken allergian epämääräisyys saa kaiken tuntumaan hieman kuumehoureelta - mutta ei se silti niin kiehtova ole kuin jo mainittu Our Tragic Universe. Mukava huomata, että kirjailijat kasvavat!

Teknologinen havainto: vaikka kirja olisi sinänsä voinut sijoittua myös nykyhetkeen, ajankohta käy selväksi, kun lankapuhelimella ei pääse kuuntelemaan muuta kuin modeemin ääntä. Muutama muukin teknologinen yksityiskohta aiheutti kulmien kohottelua, enkä voinut jälkikäteen olla miettimättä, voiko moinen ajankuva olla kirjan selviämiselle jopa haitaksi? Vuosikymmenen päästä kyseessä olisi varmaan nostalgiatrippi; tällä hetkellä kännyköiden laatu kirjan henkilöillä lähinnä puistatti. (Jäin miettimään samaa, kun Gibson uusimmissa kirjoissaan käytti sanaa "iphone" yleisemmän, brändiin liittymättömän sanan tilalla - jos iPhone ei olekaan se standardilaite, joka kaikilla kymmenen vuoden päästä on (kuten nyt vähän näyttää), kuinka paljon Gibsonia harmittaa moinen pikkutarkka, pieleen mennyt ennustus?)

Bar None

Kirjaston uutuusluettelon ilmestyminen kahdesti kuussa on ehdottomasti olennaisimpia kuukausirytmiini kuuluvia tapauksia. Menen tolaltani, jos se on päivän tunteja myöhässä. Sanomattakin varmaan on selvää, että jos kuun loppu tai puoliväli osuvat viikonvaihteelle ja uutusluettelon päivittyminen sen vuoksi saattaa viivästyä kolmekin päivää, järsin pöytää. Kun uutuusluettelo sitten vihdoin ilmestyy, tutkin sieltä yleensä englanninkielisen fiktion ja englanninkielisen lastenkirjallisuuden (joskus kelpo genrekirjallisuus menee ya-puolelle) sekä - nykyään - aikuisten äänikirjat, ja joskus jotain muutakin.

Joulun alla kaivoin uutuusluettelosta täysin sattumalta Tim Lebbonin kirjan Bar None, jonka piti olla jännittävä tarina maailmanlopusta ja hyvästä oluesta, tai jotain sellaista. No ... okei.

Bar None oli minusta melkoisen yhdentekevä. Siinä kertoja maailmanlopun jälkeen kertoo elelystään pienen ryhmän kanssa kartanossa, jonka viini- ja olutvarastot valitettavasti ovat hupenemassa, muistellen välillä mennyttä elämää ja tietenkin niitä oluita. Sitten on kummallinen juonenpätkä, joka tekee kertomuksesta road tripin. Kirja ei kuitenkaan onnistunut koskettamaan juuri millään tasolla, paitsi ehkä intohimoisella suhtautumisellaan olueen. Mutta - ja tämä on tärkeää - se oli tosi ohut.