Terry Pratchett -kimppaluku ja yhteismurhentelua

Iltaa.

Luin juuri, että Terry Pratchett on kuollut - uutinen, joka ei ole suuri yllätys kahdeksan vuotta Alzheimer-diagnoosin jälkeen, mutta silti. Tuntuu kauhealta.

Pratchettin huumori oli niin humaania, etten suoralta kädeltä keksi toista. Kaikki massiivisen teosluettelon opuksista eivät ehkä olleet täydellisiä helmiä, mutta kokonaisuus oli uskomaton. (Ja ne vähemmänkin loistavat olivat ihan mahtavia.)

Koska itseltänikin löytyy hyllystä vielä useampi lukematon Pratchett, aion - siitä huolimatta, että nyt niitäkin pitää annostella - osallistua Yöpöydän kirjat -blogin masinoimaan kimppalukuun. Osallistu sinäkin.

Hyvää matkaa, herra Banks

Iain M. Banks ei ole koskaan ollut minulle läheisimpiä kirjailijoita, mutta tiedän monia, jotka pitävät Kulttuuri-sarjasta aivan erityisesti. Kun Banks ilmoitti kärsivänsä sappirakon syövästä, joka ei paranisi, tulin toki surulliseksi, mutta kuvittelin silti, että aikaa vielä olisi.

Banksin kuolemasta on käsittääkseni ilmoitettu tänään, vain kolmisen kuukautta syöpädiagnoosin jälkeen. Surullinen hetki koko genrelle, Banksin läheisistä puhumattakaan. Hiljainen olo.

Taistelutahtoa, herra Banks!

Iain (M.) Banks, Kulttuurin isä, on hyvin huonossa kunnossa.

Surullinen uutinen; vaikkei Banks ole yksi niitä kirjailijoita, joihin olisin itse rakastunut, on hän kyllä varmasti yksi kiinnostavimmista scifikirjailijoita, jotka planeetalla patsastelevat.

Pidetään peukkuja tehokkaiden syöpähoitojen puolesta.

Huntress

Ymmärrätte varmasti, että seuraava ehdotukseni on epätoivoisten tekosyidenkin sarjassa omaa luokkaansa, mutta ehkä kirjan kelvollisuuden mittarin pitäisikin olla se, mitä siitä muistaa kuuden viikon päästä.

Tällä mittarilla Malinda Lon Huntress ei ole juuri mistään kotoisin (jos kohta toisilla mittareilla se oli, muistaakseni, ihan viihdyttävä). Siinä pelastetaan kuolevaa luontoa ja maailmaa, joka on ottanut vaikutteita vähän sieltä sun täältä - nimistö on kovin aasialaista, mutta mikään muu ei niinkään. Lisäksi oli tyttörakkautta.

Huntress liittyy löyhästi Ashiin, jota luin Naistenklinikalla harvinaisen epävaikuttuneena, ja kärsii samasta perusongelmasta: päähenkilöt ovat kiinnostavia kuin keltainen post-it -lappu. Herätkää siellä Locuksella! Tyttörakkaus ei ole riittävä syy kirjan päätymiseksi suositellaan suositellaan -listalle. Vaadin kirjallisempia ambitioita.

In other news: Sivukirjastossa ollaan pahoillaan Ray Bradburyn kuoleman johdosta. Kevyet mullat, herra Bradbury.

Diana Wynne Jones 1934-2011

Lempikirjailijani Diana Wynne Jones on kuollut viime yönä, kamppailtuaan pitkään syöpää vastaan. Uutinen ei ole aivan odottamaton, mutta surulliseksi se tietenkin silti vetää.

Jones onnistui kirjoissaan tuomaan monien elämään sellaista taikaa, jota on vaikea edes kuvailla. Vaikka tietenkin toivoisin vielä useita uusia DWJoneseja kansoittamaan kirjahyllyäni, olen myös ihan käsittämättömän onnellinen siitä, että aikuisiällä löysin rouvan laajan tuotannon niiden muutamien suomennettujen lapsuuden suosikkien ohella.

Kirjayhteistyötä: Pratchett & Baxter

Oooh - kyllä blogien lukeminen joskus vaan kannattaa. Minulle ainakin.

Transworld Publishers are delighted to announce an exciting new collaboration between Sir Terry Pratchett and Stephen Baxter. - via Neth Space

Baxter on sama jamppa, jonka kirjasta Ark juuri jorisin, eikä sir Terry Pratchett varmaan esittelyjä kaipaa. Tämä voisi olla aika mahtisjuttu - ainakin Pratchettin yhteistyö Neil Gaimanin kanssa Hyvien enteiden merkeissä oli hedelmällinen.

Kage Baker 1952-2010

Jos yhdestä lempikirjailijastaan näkee otsikon, jossa nimen perässä on kaksi vuosilukua, tietää jo, ettei päivä tästä ainakaan parane.

Kage Baker on kuollut syöpään, ihan liian aikaisin jos minulta kysytään.

Sivukirjasto toivoo paljon voimia kaipaamaan jääneille ja ottaa seuraavan Company-kirjan lukulistalle ihan vaan omaksi lohduksi.

Robert Holdstock

Fantasiakirjailija Robert Holdstock on kuollut, kertoi Neil Gaiman blogissaan. (Alkuperäinen ilmoitus robertholdstock.com-saitilla.)

Surullinen uutinen. Holdstockin kirjat ovat tuttuja varmaan ainakin monelle minun ikäiselleni scifin ja fantasian ystävälle. (Lähikirjastossa ei yleensä ollut muuta tarjolla Tolkienin ja Le Guinin lisäksi ... ainakaan suomeksi.) Itselleni Alkumetsä jatko-osineen oli hieno ja silmiä avaava kokemus - ennen sitä en tiennyt, että fantasiakirjallisuus voi olla vaikka minkälaista - jos kohta teini-ikäisenä en ihan täysin ymmärtänytkään niiden hienouden päälle.

Uusintakierros on varmaan mahdutettava aikatauluun. Osanottoni kaikille kaipaamaan jääville.