Children of God

Joops. Saatatte ehkä muistaa, että taannoin keväämmällä luin Mary Doria Russellin kirjan The Sparrow, johon en rrrrakastunut suoraa päätä. Tuolloin taannoin selvisi myös, että kirjalle on jatko-osa, Children of God, joka ehkä tekee TS:istakin hieman ymmärrettävämmän ja tarjoaa uutta näkökulmaa.

Kyllä, koko homman pointti kävi kuin kävikin ilmi CoG:ia lukiessa. Viimeiset ... hmmm ... 50 sivua ansaitsivat koko kirjalle lisätähden minun silmissäni. Valitettavasti sitä ennen piti lukea 450 enemmän tai vähemmän tuskaista sivua. Luvut kertoivat siitä, miten elämä eri planeetoilla - ja myöhemmin samalla planeetalla - eteni. Kiinnostukseni niin alieneita kuin pappeja kohtaan hiipui vuorotellen, mutta papit voittivat kuitenkin maalein 10-2, ehkä.

En osaa oikein nimetä vaikeuksieni syytä. Luultavasti en vain juurikaan välittänyt rouva Russellin kirjoitustyylistä. Hieno loppu kuitenkin korvasi paljon.

Suosittelen kirjaa varauksin. Jos kuvittelee, että ärsyyntyy seikoista, joista jo The Sparrow:n yhteydessä jupisin, kannattaa jättää väliin. Jos ei jaksa lukea kovin ihmismäisiltä vaikuttavista avaruusolennoista, kannattaa niinikään jättää väliin. Vaan jos scifi yleensä kiinnostaa, eikä ole niin herkästi ärsyyntyvä kuin minä, kannattaa ilman muuta tarjota tälle duologialle mahdollisuus.