14/08/2014

Uusi Murakami

Ajattelin kerrankin olla kehityksen eturintamassa ja lukea lahjaksi saamani uutuuskirjan heti eikä viidentoista vuoden päästä.



Täksi kirjaksi valikoitui - tai oikeammin, ajattelin ylläolevaa, koska sain synttärilahjaksi - Haruki Murakamin Colorless Tsukuru Tazaki and His Years of Pilgrimage -teoksen, joka (kuten sain kuulla kun syntymäpäivääni malttamattomana odottelin) sijoittuu osin HÄMEENLINNAAN.

Lapsuuskaupunkiini. Kaikista maailman paikoista.

Lukemiseen siis tuli kerralla vähän omituinen pohjavire. Ensimmäisenä yönä taisin nähdä unta, jossa pääsin Hämeenlinna-osioon ja nousin ikuistamaan hetken Instagramiin. Tällaista on olla sosiaalisen median orja.

No nyt sitten. Voihan.

Luin ennen tätä postausta pari arviota kirjasta, sillä minusta tuntuu vaikealta sijoittaa tätä minkäänlaiseen kontekstiin Murakamin tuotannossa (vaikka tuskin sitä kukaan odottaakaan.) En nimittäin tunne Murakamin tuotantoa kovin hyvin - vielä. Aikomuksenani on tuntea se paremmin.

Colorless Tsukuru Tazaki jne. oli minusta kyllä mainio teos. Pidin kovasti sen tunnelmasta, ja vaikka päähenkilö, joka - omien sanojensakin mukaan - on jäänyt keskenkasvuiseksi vaikka byrokraattisessa mielessä aikuinen onkin, ei tuntunut aivan omalta, kiinnostavalta hän kuitenkin tuntui.

Murakami ei avaa kirjassaan mysteereitään kovin tarkasti. Sellainen peli vähän ärsyttää, vaikka tuntuu toisaalta myös oikealta: kaikkea ei koskaan saa tietää, ei ainakaan varmasti. Ja silti pitää uskaltaa elää.

Murakami kirjoittaa - minusta - yllättävän paljon seksistä. Ilmeisesti se ei ole mikään yllätys kenellekään herran kirjoja enemmän lukeneelle, mutta itse hämmästyin: alkuun tuntui, etteivät seksin aika suorasukaiset kuvaukset sopineet kirjan tunnelmaan aivan saumattomasti. Asiaa mietittyäni päätin, että ehkäpä pidin niistä juuri siksi. Huomaan muutoinkin olevani juuri nyt kiinnostunut asioista, jotka rikkovat harmonian - en niinkään niistä, jotka jatkavat huolellisesti valittua linjaa.

Hämeenlinna - no, se oli osin oikein ja osin ihan kummallisesti. Kuten Tsukuru Tazakista, minustakin tuntui välillä siltä, että todellisuus valui ympäriltä pois.

Mutuhuttuarvioni lopputulema oli, että pidin kirjasta hirveästi. Voi olla, kuten lukemistani arvioista käy ilmi, että paremmin perehtyneelle kirja on jonkinlainen väliteos, mutta minulle se oli juuri se teos, jonka tähän elokuuhun tarvitsin.

Nyt tekee mieli lukea teoksesta myös suomennos, joka ilmestyy tässä joskus. Suomennos on tehty suoraan japanista, jännä olisi vertailla.

12 comments:

Booksy said...

Kiinnostavaa ja lupaavaa! Kuvaat murakamitunnelmia erittäin tunnistettavasti.... asiat ovat yhtä aikaa väärin että juuri niin kuin niiden pitääkin.

Tämän kanssa olen ajatellut kiltisti odottaa suomennosta, kun se kerran tehdään (ekan kerran) suoraan japanista.

Liina said...

Joo, kyllä se suomennos pitää nyt lukea. Tuntuu vähän oudolta kun alkuperäiskieleen ei ole mitään kosketusta - vaikea sanoa englanninkielisenkään käännöksen laadusta.

Ehkä alan vihdoin siis oppia lukemaan Murakamia, jos tunnelmat ovat tunnistettavissa :D

Nanna said...

Kuulostaa tutulta Murakamilta! Kirjailija lumosi minut viime kesänä ja olen ahminut nyt kaikki suomennokset. Odottelen jo malttamattomana uusinta :)

Villasukka kirjahyllyssä said...

Olen tutustunut Murakamiin ainoastaan Granta 2:ssa olleen novellin verran, mutta houkuttelisi lukea häneltä myös pidempää tekstiä. Tuo mainitsemasi tunne todellisuuden valumisesta ympäriltä pois kuulostaa siltä, että saattaisin hyvinkin viihtyä Murakamin kirjojen parissa :)

Liisa said...

Ooh, ehdit jo lukea tämän!

Kuulostaa tosiaan hyvin murakamimaiselta. Murakamilla on hyvin paljon toistuvia elementtejä kirjoissaan, mutta silti jokainen kirja onnistuu olemaan jotenkin omanlaisensa.

Ja asioiden epämääräiseksi jättäminen: sitä rakastan aivan erityisesti.

Liina said...

Nanna, oi, pidän kovasti peukkuja, että pidät tästä uusimmastakin! Minusta tämä oli mainio - ja jotenkin vielä tosi kaunis kirja :)

Villasukka kirjahyllyssä, mitä mitä, onko Granta 2:ssa Murakamin novelli? Mainoutta, mulla on G2 kirjahyllyssä odottamassa.

Kyllä suosittelen, että kokeilet Murakamia. En ole koskaan tavannut ketään, joka olisi sanonut vihaavansa Murakamia. Kyllä heitäkin varmaan on, mutta pitävät matalaa profiilia :D

Liisa, jep - mutta ei tämä ollut kovin pitkä, toisin kuin 1Q84, jota en uskalla oikein edes ajatella.

Minusta on mahtavaa, kun kirjailija uskaltaa olla selittämättä liikaa! Inhoan liian siistejä ratkaisuja. Murakamin kanssa sitä huolta ei ole :)

Siina said...

Minä vihaan Murakamia!

Sori, oli pakko. En siis vihaa häntä ihmisenä, hän voi olla ihan kiva tyyppi, mutta Norwegian Woodia oikeasti lähes vihasin ja Kafka rannalla oli myös ihan pöljä. Silti toivon, että jossain on minullekin oikea Murakami, etten vain ole vielä löytänyt oikeaa säveltä hänen kanssaan. En ole vielä riittävän toipunut Norwegian Woodista, että uskaltaisin kokeilla jotain muuta, mutta tämä ei vissiin ollut kovin paksu, joten ehkä sitten tämä, kun taas koen tarvetta koetella suhdettani Harukiin.

Liina said...

Lue se juoksukirja :D

Mulle kävi silleen, etten muista, että olisin rakastanut Kafkaa rannalla, mutta sitten luin - tai kuuntelin - juoksukirjan ja pidin siitä ihan kauheasti, jostain syystä, mikä on ihan urpoa, se käsittää vain tekstejä juoksemisesta ja vähän triathlonista.

Mutta sen jälkeen kaikki Murakami on uponnut kuin kuuma veitsi voihin. Sillä sen jälkeen Murakami on ollut mun kamu, jonka kanssa voisin käydä koska vaan juoksulenkillä, jos hän tietäisi olemassaolostani.

Ja nyt haluan nähdä, toimiiko porttiteoriani.

(Ja kiva, kun oli pakko :D)

Katja / Lumiomena said...

Aah! Odotan niin, että tämä ilmestyy suomeksi - jo syyskuussa. Minä rakastuin aikoinaan Kafkaan rannalla, hämmästyin Suuren lammasseikkailuni äärellä ja koukutuin 1Q84:ään. Pidin niistä muistakin suomennetuista, toki.

Juoksukirja on ihan huippu! <3

Linnea / kujerruksia said...

Kuulostaapa kiinnostavalta! Minä olen haalinut Murakamia kotihyllyyn, mutta kirjastopinot romahtavat aina siihen eteen ja.. Tämän aion joka tapauksessa jossain välissä lukea.

Tuo seksihomma on kyllä Murakamilla outo, ihan eri maailmaa ne, jotenkin tosi kliinistä, mutta eipä siinä.

1Q84 on kyllä ehdoton lempparini, siinä oli sopivasti pelottavuutta, outoutta ja rakastettavuutta.

bleue said...

Ai ku repesin instagram jutulle. Näen ehkä unta ensi yönä siitä että se tapahtui? Siinäpä Murakami -käänne.

Liina said...

Katja, musta on mahtavaa, että juoksukirja on sustakin huippu! En olisi uskonut, että juoksusta voi kirjoittaa niin koukuttavasti!

Mulla on aikeena lukea nuo mainitsemasi kirjat myös. Varmaan ekana 1Q84, kun se löytyy hyllystäkin.

Linnea, ai sullekin käy niin. Mä ymmärrän täydellisesti. Mukavaa myös kuulla suositus 1Q84:stä, koska eräs arvostamani henkilö piti sitä jotenkin raskassoutuisena ja epäonnistuneena. Ehdin jo vähän masentua.

Bleue, näitkö? :D Nauroin itsekin unelleni jonkun tovin :D