16/09/2014

Wolves

Iski sellainen tietyntyyppinen kauhu juuri äsken.

Se liittyi siihen, että tuossa lenkillä taputin itseäni tyytyväisenä olalle: olen päässyt kirjaston varausjononi herraksi. Lähitulevaisuudessa kotiimme on tulossa on enää 7 kirjaa. Sitten löysin Locuksen listan siitä, millaisia kirjoja tässä syksyllä pitää julkaistaman.

Piti vähän aikaa täristä lattialla. Siellähän on vaikka mitä siistiä. En ikinä pääse kirjastovarausteni herraksi.

Sitten muistin, että on tämä blogikin, ja että Simon Ingsin kirjan Wolves luin joskus kesälomalla, ja että jos en kohta kirjoita siitä, en pääse ikinä kirjabloginikaan herraksi ja valtiattareksi.


Valitettavasti primäärimuistikuvani Wolvesista ovat seuraavat:
  1. Olin varma, sivuakaan lukematta, että se on surrealistinen ja siksi raivostuttava.
  2. Useita sivuja luettuani selvisi, että se ei ole surrealistinen ja raivostuttava, vaan ihan tarinallinen ja oikein hyvä.
  3. Siinä oli joku pätevä augmented realityyn liittyvä pointti, jota en enää muista, mutta joka kuitenkaan luullakseni ei ollut se, että augmented realitya tullaan ensimmäisenä käyttämään mainontaan ja pornoon. Huomatkaa vieraskielisen termin ammattimainen kursivointi. Toiset ne osaa.
  4. Asetelma oli sellainen, että yhteiskuntarakenne oli romahtamassa hissukseen ja itsestään meteliä pitämättä. Päähenkilö joutui keskivaiheilla sellaisiin juhliin, joissa nuorisolaiset tuhosivat jotain taloa, ja pohti mielessään tekemisen ja tuhoamisen suhdetta. (Muistan tämän, koska viime perjantaina hiprakassa googlasin, mitä kirjassa oikeastaan tapahtui.)
Voi toki näillä eväillä tuntua arveluttavalta tarttua uuteen kirjaan, mutta suosittelen silti! Wolves oli oikein hyvä! Lisäksi sillä on puolellaan olennainen etu: se ei ole ollenkaan pitkä.

No comments: