Olen löytänyt itseni viime viikkojen aikana toistuvasti tilanteesta, jossa vastaukseni lähes keskusteluun kuin keskusteluun on ollut "Kuule, sun pitäis lukea Jonathan Haidtin The Righteous Mind. Siinä on tosi hyvin selitetty just tää asia."
No, ehkä siinä ei ole kaikkia maailma asioita selitetty, mutta tiedättehän: kun ihmisellä on vasara, kaikki näyttää naulalta. Ja tällä hetkellä tuntuu siltä, kuin joku olisi antanut mulle jonkinlaisen yleistyökalun, josta sekä Batman että Bond olisivat kateellisia. Kaikki näyttää ratkeavan sen avulla.
Mikä Haidtin kirjassa sitten on niin ihmeellistä?
Ensinnäkin se tarjoaa selitysvoimaisen teorian mielestä ja siitä, miten ihminen toimii. Siinä ei välttämättä ole mitään kamalan uutta; tietoisen päätöksenteon merkityksellisyys ja rooli on käsittääkseni muutenkin ollut pienentymään päin tieteellisessä näkemyksessä, mutta Haidtin teoria (jolle näin maallikkona näyttäisi olevan ihan todistuspohjaakin) tarjoaa myös lohtua: tietoisuudellamme on kuitenkin merkitys ja funktio. (Toisin kuin vaikkapa Peter Wattsin fiktio antaa ymmärtää.)
Sen jälkeen Haidt selvittää moraalisen ajattelun pohjaa, ja nyt tässä kohdassa tuntui siltä, kuin elämässäni olisi tapahtunut jonkinlainen step change.
Tunnistin itseni vaivatta vasemmistoliberaalista ajattelumallista: häkellyttävää oli nähdä, ja kirkkaasti vieläpä, miten tämä malli on ollut kuin laput silmillä kulkisi. Vaikka on luullut olevansa jollain tavalla niin suvaitsevainen, on silti jäänyt ymmärtämättä muutamia aivan perusjuttuja, kuten se, että toiset ihmiset toimivat erilaisesta moraalisesta viitekehyksestä käsin. Erilaisesta, ja aivan validista.
Tavallaan ilmeistä, mutta ei kuitenkaan. Ei yhtään.
Tavallaan ilmeistä, mutta ei kuitenkaan. Ei yhtään.
Ja nyt, kun näkee sen oman viitekehyksensä ulkopuolelle - edes sen verran, että tajuaa, että sillä on ulkopuoli - on helpompi ymmärtää Haidtin teksti siitä, miksi liberaali vasemmisto ei tyypillisesti pärjää kauhean hyvin vaaleissa. (Jos nyt tuhahtelette, tarkennan, että Haidt ei itse ole suinkaan mikään republikaani. Paras muutos tulee sisältä.)
Jos siis ikinä mietit vaikka uskonnon roolia ihmisyydessä, tai sitä, miksi jengi äänestää keskustaa-vaikka-se-pettää-aina, tai miksi toisten ihmisten selitykset toiminnalleen ei aina oo kauhean järkeviä (toisin kuin omasi) tai ihan vaikka vaan sitä (kuten minä tänä aamuna), että kääntyykö meditaatio hengellisestä harjoitteesta sekulaariseksi ihan tosta noin vaan, niin kyllä sunkin nyt kannattais lukea Jonathan Haidtin kirja The Righteous Mind ihan heti.*
Tai vaikka et ikinä miettiskään.
Loppuun HOX! Kirja näyttää paksulta, mutta on vain himpun päälle 300 sivua. Loppu on lähdeviitteitä. Huomaa tämä, Siina.
* Tai siis kunhan saan sen kirjastoon palautettua ensin. Krhm.
5 comments:
Ai ai mikä hetki kun yhtäkkiä saa täsmävastauksen juuri mielessään esittämäänsä kysymykseen! Aivan hullumainen tunne!
Liittyikö kysymys, jota itseltäsi kysyit, kirjan paksuuteen kenties? :D
Joo tai olin juuri lukuprosessin siinä vaiheessa, kun mietin, että onpa kiinnostavaa, mutta jaksaisinkohan lukea kokonaisen englanninkielisen tietokirjan, ja sitten teksti yhtäkkiä vastasikin juuri minulle. Tässä blogissa on niin hyvä palvelu!
Myös kirjan kansi on oikein puhutteleva!
Samaa mieltä hyvästä palvelusta, joo!
Tää vaikutti kuvauksesi perustella just sellaiselta kirjalta, joka mun kuuluis lukea nyt. Paketoin ensimmäisen osan eilen ja huomaan, että tässä on nyt käsillä just sellainen ehdottomasti suositeltava kirja. Taisin eilen suositella tätä ylkälle monia kertoka. Kiitos tästä ja muistakin lu'uista! (Jos on englanniksi "good read", niin taipuuko se suomeksi noin?)
Onpas hieno! :)
Post a Comment