Onneksi luin kesällä tosi paljon

...koska nyt oon ihan jumissa Gene Wolfen kanssa eikä kukaan lukisi täältä koskaan mitään, jos mulla ei sattumalta Google Docseissa olisi lyhyt 9 kirjan lista siitä, mistä vielä pitäisi kirjoittaa. Hah.

Nick Mamatasin Under My Roof oli lähtökohdiltaan tosi hykerryttävä (pikkupojan isä rakentaa oman atomipommin pihalleen puutarhakääpiön sisään ja julistaa tonttinsa itsenäiseksi valtioksi ja niin juuri minäkin tekisin jos asuisin Yhdysvalloissa, etenkin jos kävisi niin että jollain kirotulla keinolla Sarah Palin nousisi valtaan bannaamaan kirjoja - no, se siitä) mutta sitten jotenkin kirja lössähti täysin. Ainakin omien muistikuvieni mukaan.

Luultavasti Prometheus-leiritaustani vuoksi olen nykyään vähän yliherkkä kaikelle, mikä haiskahtaa ateistiselta propagandalta, ja UMR haiskahti sellaiselta. En tiiä. En halua keskustella asiasta sen enempää, mutta sanottakoon nyt, että koen kaikenlaisen julistamisen hieman nolostuttavana ja rasittavana, ja ateistisen julistamisen erityisen rasittavana, ja tämä johtuu varmaan vain siitä, että 14-vuotiaan varmuudesta olen luiskahtanut 29-vuotiaan epävarmuuden tilaan eikä tulisi enää mieleenkään ilmoittaa kellekään, miten maailmankaikkeus makaa. Enkä soisi muidenkaan tekevän sitä.
(Ja kun sanoin, etten halua keskustella julistamisesta uskonnollisesta tai ateistisesta näkökulmasta, tarkoitin just sitä. Eli varaan mahdollisuuden poistaa kaikki asiaa koskevat kommentit, vaikka kommenttitulvasta tuskin tarvii olla huolissaan.)

Siinä lyhyesti perustelut sille, että hykerryttävästä lähtöasetelmasta huolimatta UMR saa 2 tähteä.