Silti, Westerfeldin kirjoissa tuppaa AINA olemaan joku kutkuttava lähtöasetelma johon olisin NIIN jäänyt koukkuun teini-iässä ja melko lailla vieläkin. Suosikkini tähän asti on Parasite Positive, mutta myös Uglies -tetralogia ja Midnighters-trilogia ovat mainioita.
Midnighters-sarjan luin loppuun kesällä, ekan osan (Midnight Hour) olin lukenut jo aikaisemmin. Nyt siis vuorossa Touching Darkness ja Blue Noon. Midnightersin juju on siinä, että eräässä keskilännen pikkukaupungissa tarpeeksi lähellä keskiyötä syntyneillä on ylimääräinen, 25. tunti - ja joitakin erityiskykyjä.Eikö ole mahtava ajatus? Minusta on.
Sitäpaitsi kaikki ei aina ole kivaa ja mukavaa Midnightersien päähenkilöille. Hahmot tuntuvat aidoilta - ja välillä myös melkoisen ärsyttäviltä - ja meno on hurjaa, mutta helppoja ratkaisuja ei tunnu olevan. Suosittelen.
No comments:
Post a Comment