Näistä tykkäsin Luostarista selvästi enemmän kuin Kuolleiden Prostokvashinosta. Anteeksi, suollan hyvin huonoa huumoria nyt siihen edes erityisemmin pyrkimättä.
Luostari oli kasinoa kivempi siksi, että miljöö yksinkertaisesti kiehtoi enemmän. Tällaisina päivinä, kun ymmärrän, että leipätyössäni olen kelvoton (ja joskus jos parisuhde takkuaa), harkitsen vetäytymistä luostariin. Kasvattamaan yrttejä. Ja ehkä chilejä, mutta se tuntuu jotenkin sopimattomalta luostarissa. Sitäpaitsi pidän lumesta. Joten luostari, jossa tapahtuu outoja lumimyrskyn keskellä oli hieno tapahtumapaikka.
Kasino ei ollut niin kiehtova. Sinne oli Oddin kaveri kaapattu, kasinon raunioihin keskellä erämaata. Sitäpaitsi kasinon tapahtumat sijoittuivat jotakuinkin yhteen päivään ja minusta sellainen on usein vähän hermostuttavaa. On kiva, kun päähenkilö käy välillä rauhassa nukkumaan.
Joku Odd Thomaseissa jaksaa kuitenkin nyppiä. Olen päätellyt, että se on joko kirjoitustyyli tai suomennostyyli. Mutta mukavia välipaloja olivat silti. Luostari tähden verran mukavampi.
2 comments:
Ovatko Koontzin kirjat vielä samanlaista kauhua kuin ne oli joskus 90-luvun alussa? Muistan että tykkäsin niistä silloin kovasti, mutta kun näin vanhempana en enää uskalla lukea(kaan) kauhua... Minusta on tullut ihan pehmo! ;-)
tuskin :D tosin täytyy myöntää, etten ole Koontzin aiempaan kauhuun tutustunut, mutta näitä Odd Thomas -kirjoja on kai pidetty aika poikkeuksina niistä kauhukirjoista :)
nää vois sopia pehmollekin :D ainakaan multa ei tainnut mennä yöunet mistään, oli vaan silleen sopivasti jännää.
en kyllä mene asiasta takuuseen, jos tästä nyt alkaa pitkä unettomuusputki :P
Post a Comment