Asetelma oli herkullinen: Viktorian ajan Lontoo kärsii erilaisten demonien ja pahojen henkien kourissa. Pahalaiset ovat vallanneet jo puoli kaupunkia, ja ihmiset ovat joutuneet väistymään. Päähenkilö, Thaniel Fox, metsästää näitä otuksia työkseen ja tapaa siinä sivussa tyttösen joka on menettänyt muistinsa, ja tietenkin tätä kautta huomaa kompastuneensa pirulliseen juoneen.Siis ihan tosissaan halusin pitää, luettuani sen ensimmäisen luvun. Tai ehkä kaksi ensimmäistä. Mutta kirja ei ainakaan minulle lunastanut ihan niitä lupauksia, joita annettiin. Vähän oli tylsänpuoleinen. Enkä edes enää muista, miten se loppui - eikä tästä nyt ole varmaan viikkoakaan kun sain sen loppuun. Aaaaaargh. Turhauttavaa.
Sitäpaitsi on hämmentävää huomata, että toivoo sankarin häviötä jotta status quo säilyisi. Mutta niin kävi. Ehkä lopussa sankarit voittivat ja pahalaiset hävisivät ja minä olen vain halunnut sen aktiivisesti unohtaa? Ei voi tietää.
2 comments:
Höyrypunkkia kele. Ei vaan, tätä genreä tuli joskus itsekin luettua. Hyllynreunalla oli joskus ysärillä ostettu The Difference Engine (josta en muista hirveästi enää, jotain höyryllä toimivista tietokoneista etc.). Taisi olla niitä Gibsonin Neuromancer -aikoja.
Mutta, mielenkiintoisia kirjoja lueskelet :)
höyrypunkkia :D loistava termikäännös, en tajua miksen ole ikinä ees ajatellut asiaa ;)
mulla on The Difference Engine vielä sellaisella lue-sitten-joskus -listalla, ja ken tietää. ehkä joskus luenkin. uudemmasta höyrypunkista ehkä China Miévillen tuotanto on tuttua tai kiinnostaisi?
ja kiitos - aina kiva kuulla, että on muitakin joilla on hyvä kirjamaku :)
Post a Comment