Incandescence muistuttaa ainakin alkupuolensa ajan nimittäin elävästi lukiofysiikan tuntia, ja kun sanon "elävästi", tarkoitan vain toki siinä määrin kuin lukiofysiikan tunnilla minkään voi sanoa olevan elossa. Niin, minä en juuri pitänyt fyssasta - matikassa oli aina enemmän mieltä.Incandescencessä (että voikin olla hankala sana) ei ole edes sitä bonusta, että fysiikan lakeja olisi visualisoimassa joku opettaja. Itse pitää yrittää tajuta - tai sitten tehdä kuten minä, ja antaa fysiikan lakien mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Kirjan edetessä - ja etenkin sen loppupuolella - sinnikkyys nimittäin palkitaan. Loppuratkaisu on hieno, kirjassa on jotenkin hyvin onnistunut muukalaiskuvaus (siis avaruusolentoja) ja kirjailijan visio aukeaa pikku hiljaa. Kohta heittäydyn runolliseksi ja etsin kauheita vertauskuvia vision avautumiselle.
Kirjan aikajänteitä on jossain kritisoitu, mutta minusta ratkaisu ja tietty epämääräisyys oli ihan oikea ratkaisu. Loistavaa. Paitsi fysiikka-allergikoille.
No comments:
Post a Comment