Mainitsin aikaisemmin lukevani Dostojevskin Karamazovin veljekset -teosta, joka Wikipedian mukaan luetaan yhdeksi venäläiskirjailijan pääteoksista. Turha kuvitella, että minulla olisi mitään uutta sanottavaa tällaiseen klassikkoon, sillä edes "kyllä Dostojevskia kannattaa lukea" on tuntemuksena tuskin lainkaan uusi.Mutta kyllä Dostojevskia silti kannattaa lukea. Karamazovin veljekset on kertomus perheestä ja murhasta, ja niiden kautta se käsittelee moraalia, uskoa ja rakkautta.
Pidin kirjasta ihan kauheasti, se liikutti ja ilahdutti. Kieliasu oli sopivan vanhahtava ja päähenkilöt ihastuttavia kaikessa inhimillisyydessään. Tietenkin 1100 sivua on melkoisen paljon luettavaa ja ennen kaikkea melkoisen paljon pideltävää sängyssä luettaessa, mutta ei kannata lannistua vaan kokeilla rohkeasti.
Itse ajattelin seuraavaksi* kokeilla rohkeasti Rikosta ja rangaistusta; epäselvää on vielä, tarttuako uudistettuun käännökseen vai siihen vanhempaan?
* Siis joskus joululomalla, tai jotain.
4 comments:
Näissä venäläisissä klassikoissa on se hyvä puoli että näitä löytyy käytettynä joka paikasta (ja halvalla). Vähän niin kuin Ladan varaosia. Mulla kummittelee juuri Rikos ja Rangaistus ja se tuntuu että mielummin sitä juoksee vaikka maratoonin kun tarttuu siihen. Jos haluaa kokeilla hiukan tuskattomampaa lähestymistä niin kannattaa myös kokeilla N. Gogolin tuotantoa, niissä on jopa huumoria. :)
:D heh, toi on kyllä totta.
ja joskus niitä saa joululahjaksi, kun vanhemmat toivovat että tytär jo kasvaisi ulos niistä lohikäärmekirjoista ;)
minä kyllä satunnaisesti harkitsen maratonille treenausta, enkä kokenut Dostojevskia juurikaan tuskalliseksi ... mutta ehkä sitä Gogolia voisi silti kokeilla :D
Ehdottomasti kannattaa lukea Rikoksesta ja rangaistuksesta uudempi käännös, vanha on tuskallista tekstiä. Luin kirjan aikoinaan englanniksi, koska en pitänyt suomennoksen kielestä. Sain uuden käännöksen hiljattain lahjaksi ja luin. Aivan kuin kyseessä olisi eri kirja! Sujuvaa, kaunista tekstiä.
arvoisa anonyyminä pysyttelevä kommentoija, kiitos :)
tämä oli arvokas mielipide, sillä vaikka vanhahtava teksti on minusta sinällään joskus ihanaa, arvostan myös kaunista tekstiä. ei-rasittavuudesta puhumattakaan.
Post a Comment