Voi apua taas. Riittääkö, jos sanon, että Margo Lanaganin kirja Tender Morsels oli hyvä, paljon odotuksia parempi? Eikö?
En oikeastaan tiennyt, mitä odottaa. Lanaganin novellikokoelma Black Juice oli hyvä, mutta jollain tavalla hieman synkkä - ainakin muistikuvieni mukaan. En tietenkään näköjään sanonut huhtikuussa mitään tämänkaltaistakaan.
BJ:n perusteella odotin jotain hieman kieroa. TM:n yksi päähenkilöistä, Liga, kärsii kovasti isänsä armoilla, ilman apua. Sitten tapahtuu jotain, ja Liga pääsee elämään unelmaansa - melko kirjaimellisesti. Mutta kun Ligan kaksi tytärtä kasvaa, käy ilmi, ettei unelmamaailma ole tarkoitettu loputtomiin ylläpidettäväksi.
TM on outo, muttei kiero. Viehättävä, ja tarinana paljon tasapainoisempi kuin oletin. Kirjasta jäi hyvä olo, vaikka se myös liikutti. Se oli myös paikoin melko raju - sekä alussa että lopussa. Rajuus sinänsä on ihan ok. Sitä kuitenkin hieman ihmettelin - ja nyt sisäinen sormenheiluttajani pääsi valloilleen - että paikalliskirjastojen mielestä Tender Morsels oli lastenkirja. Lastenkirja? Ehkä nuorten aikuisten, mutta ei kai nyt sentään lasten?
4 comments:
Meillä ei Tapiolassa ole erikseen nuortenosastoa ;) Jos se on liian raju (oon jonossa) siirrän aikuisten puolelle.
hei olis muuten hauska kuulla, mitä mieltä olet aiheesta sitten kun oot sen lukenut!
kirjan jälkeen jäin miettimään pidemmäksikin aikaa, onko se liian raju vai ei ... jollain tasolla se oli myös emotionaalisesti tyydyttävä, paha sai enimmäkseen palkkansa ja hyväkin hyvää osakseen. ja sitä rataa. mutta se alku oli ehkä hieman raskas.
Vihdoin sain luettua (tai no viikko sitten tms.). Alku oli raskas, jäin siihen jumiin pitkäksi aikaa. Mutta kun alkoi tapahtua niin sitten luin tiivistä tahtia loppuun asti. Pidin.
Päätin siirtää aikuisten puolelle, koska a) aikuisten puolelle on hemmetin vaikea löytää hyviä kirjoja, kun oon kertakaikkisen kypsynyt ostamaan 20-osaisia sarjoja, b) meillä ei ole nuorten osastoa erikseen englanninkielisissä enkä kuitenkaan halunnut pitää tätä Pottereitten ja Chrestomancien kanssa ja c) se alku oli niin rankka. Voin melkein fyysisesti pahoin ja päätin, että kyllä ne nuoret fantasian lukijat, joille tämä on tarkoitettu, liikkuvat jo aikuistenkin puolella. Löytävät sitten sieltä.
Paha sai enimmäkseen palkkansa, mutta loppuhan ei ollut aivan happily ever after mikä olisikin ollut yleiseen tunnelmaan nähden ihan väärä valinta. En tosin osannut arvata ketkä saavat toisensa.
Sini, mahtista! ja ihanaa, että tulit kertomaan, mikä kirjan kohtalo lopulta oli. luulen, että oli ihan hyvä päätös - nuorelle lapselle tuo voisi olla tosiaan aika hurja.
lopusta olen samaa mieltä.
Post a Comment