27/08/2010

Ha'penny

Ha'penny on jatkoa Jo Waltonin hienolle Farthingille - ei tosin aivan suoraan. Englanti on tehnyt rauhan Natsi-Saksan kanssa vuonna 1941 ja lipsunut kuin ohimennen kohti fasistihallintoa itsekin.


Ha'penny sijoittuu Lontooseen, vuoteen 1949. Yläluokkaisen perheensä hylänneen näyttelijä Viola Larkin ystävä ja kollega saa surmansa pommiräjähdyksessä hieman ennen Hitlerin suunniteltua Lontoonvierailua. Pommiräjähdystä tutkimaan valitaan etsivä Carmichael, joka on tuttu jo Farthingista. Viola sen sijaan tutustuu pommin tekijöihin hieman eri kautta, kun hänet puoliväkisin rekrytoidaan osaksi attentaattiyritystä jonka tarkoitus on saada Hitler hengiltä.

Kirja jatkaa ensimmäisen osan viitoittamalla tiellä. Se on vaihtoehtoinen historia, joka kylmäsi ainakin minua, niin sujuvasti se käsitteli vapauden menettämistä terrorismin pelossa. Myös yksilönvapauksien kaventuminen ja vaihtoehtojen puute olivat osa tematiikkaa, joka kävi erityisen riipaisevaksi etenkin etsivä Carmichaelin kohdalla. (Haluaisin oikeastaan tähän väliin tunkea lempilainaukseni - Benjamin Franklinhan on sanonut, että "They who can give up essential liberty to obtain a little temporary safety, deserve neither liberty nor safety." Jos ei jaksa lukea kirjaa, kannattaa muistaa edes tämä.)

Kuten Farthing, on myös Ha'penny kirjoitettu siten, että Violan tarina kuvataan ensimmäisessä persoonassa, Carmichaelin tarina kolmannessa. Kiehtovaa on myös se, miten kirjassa tulee eräällä tavalla esiin epäluotettavan kertojan tematiikka, kun Carmichael esittää Violasta oman luonnearvionsa. Juonenkäänteet kirjassa toimivat myös: Walton ei ainakaan minusta luota kovin perinteisiin juonikuvioihin, ja tapahtumat vaikuttavat realistisilta, tehden koko jutusta vielä astetta traagisemman.

Sarja päättyy käsittääkseni kolmannen osan, Half a Crownin myötä, joka odotteleekin jo hyllyssä. Olen edelleen sitä mieltä, että kaikkien pitäisi lukea nämä.

2 comments:

Artsi said...

Vaihtoehtohistoriat ovat mahtavia. Ne pistää ainakin meikäläisen vilkkaan mielikuvituksen ylikierroksille. Itse olen juuri lukemassa Hermann Göringin haastattelua kirjasta Nürnbergin haastattelut ja siinä hän valoitti Natsi-Saksan todellisia suunnitelmia (ennen itsemurhaansa) ranskalaiselle psykiatrille. Jos siis Hitler olisi kävellyt Stalinin yli Uralilla, laaja Venäjä olisi pilkottu osiin ja euroopasta olisi muodostettu mikäs muu kuin liittovaltio tasapainoksi Yhdysvalloille ja muulle maailmalle.

Nämä Natsi-Saksan what if-kirjat taitaa olla yksi suosituimpia aiheita genressä, itse muistan ainakin Richard Harrisin "Fatherlandin" josta taidettiin tehdä yksi surkea elokuvakin.

Mitä USAn ex-presidenttien lausahduksiin tulee, yksi parhaimmista löytyy Thomas Jeffersonin kirjeestä W.S. Smithille marraskuussa 1787. "... What country before ever existed a century and half without a rebellion? And what country can preserve its liberties if their rulers are not warned from time to time that their people preserve the spirit of resistance? Let them take arms. The remedy is to set them right as to facts, pardon and pacify them. What signify a few lives lost in a century or two? The tree of liberty must be refreshed from time to time with the blood of patriots and tyrants. It is its natural manure."

-Artsi

Liina said...

voi Artsi! oon vaikuttunut - hyvä, että joku meistä tietää, mistä puhuu :) mutta silti uskallan suositella Waltonia, mitä nöyrimmin :)

ja oot varmasti oikeassa siinä, että Natsi-Saksaan liittyvät kirjat on todella suosittuja. tosin jos vaihtoehtohistoriat (JA pitkät kirjat) kiehtovat, kannattaa ehkä tutustua myös Neal Stephensonin tuotantoon. (esmes: http://sivukirjasto.blogspot.com/2009/01/quicksilver.html)

kyllä, Jefferson-lainaus ON hieno :) kiitos.