Kun vapaus liukuu käsistä: Farthing

Tiedän lukevani hirveästi genrekirjallisuutta, ja tiedän myös, että se ei kaikkia kiinnosta lainkaan.

Jo Waltonin Farthing ei kuitenkaan ole genrekirja, vaan se pitäisi - tai ainakin kannattaisi - kaikkien lukea. Jos genren haluaa määritellä, se on ehkä vaihtoehtoinen historia.

Farthingissa eletään vuotta 1949, Isossa-Britanniassa. Hitler on vallannut Manner-Euroopan, vaan mitäs tuosta kun rauhassa sentään Reichin kanssa eletään. Juutalaisten olot ovat Englannissa paremmat kuin muualla Euroopassa - ja muualla ne ovat niin huonot kuin olettaa voi - vaikka asenteet alkavat sielläkin pikku hiljaa kiristyä.
Lucy, kirjan toinen päähenkilö, on englantilainen aristokraatti, joka on kaikkien järkytykseksi mennyt naimisiin juutalaisen miehen kanssa. Lucy on miehensä kanssa vanhempiensa maatilalla Farthingissa, kun tapahtuu murha.

Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään ihan pelkkä whodunnit. Kirja on hienovaraisempi ... ja paljon pelottavampi. Vapaus lipuu käsistä niin kauhean helposti; ja vääriä valintoja on niin helppo tehdä. Huomaatte kyllä; loppu laittaa oikeasti ajattelemaan.
Sen lisäksi, että kirja on suorastaan hyytävä, sitä on myös hirveän kiva lukea. Kirjassa Lucyn näkökulma on kirjoitettu ensimmäisessä persoonassa, ja etsivä Carmichaelin - sen toisen päähenkilön - näkökulma puolestaan kolmannessa. Ratkaisu toimii jostain syystä todella hyvin, ainakin minulle.

Ei voi kuin suositella, ja satun muuten tietämään, etten ole yksin tämän näkemyksen kanssa. Meinasin ensin ostaa tämän itselleni, mutta sitten huomasin, että se löytyy kirjastosta ja ajattelin säästää ... mutta nyt ehkä kuitenkin joudun ostamaan sen.