Heippa, täällä on ollut melkoista hiljaiseloa, koska netin yllättävän rikkoutumisen sijaan tietokone lakkasi käynnistymästä. (Raahasin kyllä työkonetta uskollisesti kotiin aikomuksenani kirjoittaa jotain, mutta repussa se silti vietti useimmat illat.) Mutta nyt on kone. PC, sillä herra Sivukirjasto suhtautuu Omppukoneisiin hieman nihkeästi. (Se ehkä selittänee osittain myös sitä, että työkone hengasi laukussa eikä pöydällä.)
Mutta takaisin osastolle "Viime vuonna luettua". Epäröin melko pitkään tarttua Robert J. Sawyerin kirjaan Wake, koska Robert J. Sawyer on se jamppa, jonka kynästä on syntynyt tekele nimeltä Fastforward, josta Nelonen aikanaan esitti televisioadaptaation, joka oli käypä ainoastaan viihdyttämämään aikaparadokseihin mieltyneitä onnettomia sieluja tai lääkkeeksi uniongelmaisille.*
Wake kertoo 15-vuotiaasta Caitlinista, joka on sokea (niin, tämä oli toinen Epäilyttävä Tekijä; kuten luultavasti kuka tahansa kirjatoukka, minäkin pelkään sokeutumista yli kaiken, enkä oikeastaan haluaisi aiheesta juuri lukeakaan) mutta saa kokeellisen teknologian avulla näkönsä takaisin. Caitlin, joka on avustusteknologian avulla surffaillut webissä kuin delfiinit laineilla kolmen vuoden herkästä iästä asti, näkee vaan laitteellaan jotain muutakin - tietoisuutta kehittävän interwebin. Miten tähän vieraaseen, herkkään älyyn pitäisi suhtautua - ja miten sen kanssa voisi kommunikoida?
Wake käsittelee tietoisuutta ja sen heräämistä moneltakin kantilta, ja on ihan kauhean kiehtovaa luettavaa, joskin omalla tavallaan melkoisen kevyt. Suosittelen ehdottomasti; Wake on trilogian aloitusosa, ja jossain vaiheessa lukulistalle tulevat ehdottomasti seuraavatkin osat.
* Kyllä, jaksoin katsoa kokonaista kaksi jaksoa, joten ottakaa tämä arvio sopivalla painokkuudella.
Mutta takaisin osastolle "Viime vuonna luettua". Epäröin melko pitkään tarttua Robert J. Sawyerin kirjaan Wake, koska Robert J. Sawyer on se jamppa, jonka kynästä on syntynyt tekele nimeltä Fastforward, josta Nelonen aikanaan esitti televisioadaptaation, joka oli käypä ainoastaan viihdyttämämään aikaparadokseihin mieltyneitä onnettomia sieluja tai lääkkeeksi uniongelmaisille.*
Wake kertoo 15-vuotiaasta Caitlinista, joka on sokea (niin, tämä oli toinen Epäilyttävä Tekijä; kuten luultavasti kuka tahansa kirjatoukka, minäkin pelkään sokeutumista yli kaiken, enkä oikeastaan haluaisi aiheesta juuri lukeakaan) mutta saa kokeellisen teknologian avulla näkönsä takaisin. Caitlin, joka on avustusteknologian avulla surffaillut webissä kuin delfiinit laineilla kolmen vuoden herkästä iästä asti, näkee vaan laitteellaan jotain muutakin - tietoisuutta kehittävän interwebin. Miten tähän vieraaseen, herkkään älyyn pitäisi suhtautua - ja miten sen kanssa voisi kommunikoida?
Wake käsittelee tietoisuutta ja sen heräämistä moneltakin kantilta, ja on ihan kauhean kiehtovaa luettavaa, joskin omalla tavallaan melkoisen kevyt. Suosittelen ehdottomasti; Wake on trilogian aloitusosa, ja jossain vaiheessa lukulistalle tulevat ehdottomasti seuraavatkin osat.
* Kyllä, jaksoin katsoa kokonaista kaksi jaksoa, joten ottakaa tämä arvio sopivalla painokkuudella.
No comments:
Post a Comment