William Gibson on siirtynyt cyberpunkin isänä hieman hämmentävään suuntaan, kirjoittamaan trillereitä jotka ... eivät ole jännittäviä. Zero History on monin paikoin kyllä erinomaisen mukavaa luettavaa, mutta ei se ainakaan juonensa puolesta kovin mukaansatempaava ole.
ZH jatkaa sarjaa, jossa aiemmin ovat ilmestyneet Pattern Recognition ja Spook Country, joista olen lukenut molemmat mutta hämärästi muistan vain Pattern Recognitionin. Tutustuin äsken Spook Countryn juoneen Wikipediassa selvittääkseni, miksen muista siitä mitään, mutta jotain olennaista kertonee sekin, että SC:n päähenkilöt ovat samat kuin ZH:n ja minä tajusin sen vasta nyt. Muistissani sijaitsee pelottava musta aukko Gibsonin teosten kohdalla. (Teknisesti ottaen on varmaan taattu, että tulen muistamaan ZH:sta enemmän kuin aiemmista osista, jos nyt ei muusta syystä niin siksi, että kirjoitan siitä tänne ja voin jostain tarkistaa asian.)
Juonesta sen verran, että SC:n päähenkilö (haha) Hollis Henry palkataan selvittämään erään hypersalaisen brändin tekijöitä ja lähtökohtia. Seuraa jännittäviksi tarkoitettuja juonenkäänteitä, jotka eivät jännitä.
Mikään tästä ei varsinaisesti varmaankaan ole vielä imarrellut Gibsonin uusinta? No, on siinä hyviäkin puolia. Osa tekstistä on ihan käsittämättömän hykerryttävää ja nautinnollista - muistaakseni - ja Gibsonin tässä sarjassa osoittama obsessio hyvin puhtaiden muotojen osalta on aidosti kiehtovaa.
Kaikesta huolimatta: Sivukirjasto suosittelee.
ZH jatkaa sarjaa, jossa aiemmin ovat ilmestyneet Pattern Recognition ja Spook Country, joista olen lukenut molemmat mutta hämärästi muistan vain Pattern Recognitionin. Tutustuin äsken Spook Countryn juoneen Wikipediassa selvittääkseni, miksen muista siitä mitään, mutta jotain olennaista kertonee sekin, että SC:n päähenkilöt ovat samat kuin ZH:n ja minä tajusin sen vasta nyt. Muistissani sijaitsee pelottava musta aukko Gibsonin teosten kohdalla. (Teknisesti ottaen on varmaan taattu, että tulen muistamaan ZH:sta enemmän kuin aiemmista osista, jos nyt ei muusta syystä niin siksi, että kirjoitan siitä tänne ja voin jostain tarkistaa asian.)
Juonesta sen verran, että SC:n päähenkilö (haha) Hollis Henry palkataan selvittämään erään hypersalaisen brändin tekijöitä ja lähtökohtia. Seuraa jännittäviksi tarkoitettuja juonenkäänteitä, jotka eivät jännitä.
Mikään tästä ei varsinaisesti varmaankaan ole vielä imarrellut Gibsonin uusinta? No, on siinä hyviäkin puolia. Osa tekstistä on ihan käsittämättömän hykerryttävää ja nautinnollista - muistaakseni - ja Gibsonin tässä sarjassa osoittama obsessio hyvin puhtaiden muotojen osalta on aidosti kiehtovaa.
Kaikesta huolimatta: Sivukirjasto suosittelee.
No comments:
Post a Comment