19/09/2013

Vähän Goldsteinia

Olen jostain muodostanut Lisa Goldsteinista kaksi mielikuvaa:
  1. Rouva on arvostettu ... eeeh ... urbaanihkon fantasian kirjoittaja ja edelläkävijä
  2. Booksy ei niin välittänyt Goldsteinin uusimmasta.
Nyt kun tarkistin, kävi ilmi, ettei Booksy ollenkaan lytännyt uusinta Goldsteinia vaikka minä muuta muistin (kyllä taas nähdään, miten hutera on ihmisen muisti.) Mielikuva #1 saattaa pitää paikkaansa, vaikka kahden lukunäytteen perusteella en olekaan aivan varma, miksi.

Ensimmäiseksi Goldsteinikseni luin Dark Cities Undergroundin, joka on kirjoitettu luullakseni joskus vuonna miekka, kirves ja sulkakynä. Siinä seikkaillaan metroissa, joissa myytit tulevat todeksi: nuori toimittajanainen yrittää tehdä elämäkertaa lastenkirjoilla suosioon nousseesta naisesta, ja törmää tämän poikaan ... joka kokee äitinsä käyttäneen pojan unia hyväkseen julmalla tavalla kirjat rustatakseen.


Toisena luin Booksynkin lukeman The Uncertain Places -kirjan, jossa nuori Will tapaa Livvyn ja Livvyn maagiselta vaikuttavan perheen. Perhettä ei juuri epäonni rasita, mutta onnekkuudesta pitää maksaa hinta, joka tuntuu Willistä kovalta. Sitten seikkaillaankin satumaailmassa.


Molempia kirjoja yhdisti kaksi asiaa: en välittänyt henkilöhahmoista enkä siitä, että iso osa juonesta pelkistyi kummalliseksi ympärijuoksenteluksi; todistuskappale A sisältää juoksentelua metrotunneleissa, todistuskappale B kiitää kuin hullu jonkinlaisen satumaan halki sinne tänne, tänne sinne. Henkilöhahmot puolestaan jäävät vähän elottomiksi. The Uncertain Places -kirjan Will on minusta erityisen rasittava tyyppi tehdessään miehekkäästi päätöksiä kaikkien puolesta muita kuuntelematta.

Eloton päähenkilö on vähän vaikea konsepti, joten yritän selittää: lukijana minulle ei ollut missään vaiheessa kovin selvää tai ymmärrettävää, miksi joku henkilöistä teki jotain - kummassakaan kirjassa. Miksi tuohon sivuhenkilöön luotetaan tai ei luoteta? Miksi mennään tuonne eikä tänne? Miksi Livvy muka on niin ihana, kun minusta hän vaikuttaa zombien ja aaveen ristisiitokselta?

Vaikka etenkin jälkimmäisessä kirjassa asetelma on ovela, vaikutelma jäi kuitenkin molemmista vähän latteaksi. Sitä odottaisi (jos nyt sattuu löytämään metrotunneleista Egyptin jumalia tai kukkulan sisältä pääsyn satumaahan) jonkinlaista ihmetyksen tuntua - mutta se jäi kyllä valitettavasti uupumaan.

Nyt - jos olen aivan rehellinen - hieman masentaa. Kun ei vaan ymmärrä, vaikka kuinka olisi arvostettu kirjailija, alkaa helposti epäillä, että vika on itsessä.

4 comments:

Booksy said...

Hih, sitä sattuu... Tavallaan tykkäsin tuosta lukemastani (vaikka ymmärrän mitä tarkoitat elottomalla päähenkilöllä), koska sen asetelma oli jotenkin... tuore. Mulle. Näin jälkikäteen ajatellen loppu oli aika epätyydyttävä.

(Mitähän olen mahtanut siiten kirjoittaa? Pitäisi varmaan tarkistaan ennen kuin kommentoi kirjaa ulkomuistista :D)

Liina said...

Niin, mä olen ehkä vähän harmistunut, että sitten kuitenkin tykkäsit, koska olin jo onnellisena tuudittautunut siihen valheelliseen muistikuvaan, että haa, ainakin Booksykin inhosi :D

Mutta sitten mua myös nauratti se, että sullakin oli tässä kohdassa muistihärö (en kerro mikä, joudut lukemaan sen itse.)

Booksy said...

Hih, piti tarkistaa ja niinpäs olikin, aika perusteellinen vielä! Mysteeri on edelleen mysteeri... :-)

Liina said...

Muista sitten tulla heti kertomaan, jos mysteeri selviää!