18/10/2013

Moranthology

Koska pidin koko lailla Caitlin Moranin How to Be a Womanista, ajattelin kuunnella hänen muitakin ajatuksiaan, kun Audible niitä sopuhintaan tarjosi. Moranthology on kokoelma kolumneja ja niihin kirjoitettuja välispiikkejä. Lukijana toimii Moran itse, ja se vasta on hieno asia.


Kirja käsittää yleisesti ottaen hauskoja juttuja, joitakin vakavampia ja sellaisina oikein hyviä juttuja, aika paljon televisioaiheisia juttuja ja joitakin julkkisjuttuja. Unohdinko jotain? Ehkä, sillä kirjan punainen lanka on lähinnä Moranin ääni (kirjoittajan ääni, ei vain lukijan ääni).

Parhaimmillaan Moranthology oli niin hauska, että meinasin juosta ojaan lenkillä, tai niin hauska, että kun yritin hihittää lenkin jälkeen hiljaa eteisessä (hiljaa, jottei lapsi herää), herra Sivukirjasto tuli katsomaan, miksi itken.

Toisenlaisia parhaushetkiä ovat ne terävät ja vakavat - esimerkiksi ne, joissa sosiaalituilla kasvanut Moran muistuttaa, että lapsena hän ei ollut vastuussa vanhempiensa valinnoista (kuten valinnasta synnyttää kahdeksaa lasta ja elättää heidät sosiaalituilla) ja että hyvinvointivaltion koko idea on se, ettei hänen tarvinnutkaan olla. Että heidän elantonsa ei riippunut kenenkään hyvästä tahdosta vaan siitä, että heillekin kuului oikeus ruokaan ja vaatteisiin. Kiitos Moranthologyn, saatan liittyä Iloisiin veronmaksajiin. Ainakin olen hyvin iloinen veronmaksaja.

Myös televisiopätkät olivat mainioita. Yllämainitun eteisessä hihittelyn aiheutti Moranin näkemys Downton Abbeystä. En voi enää ikinä katsoa Downtonia samoin silmin. Ikinä. Katsottavaksi on kuitenkin näemmä otettava BBC:n uusi Sherlock -sarja. Ottakaa huomioon, että edellisessä lauseessa käytin sanaa "uusi" sen "minulle uusi, kaikille muille aivan tuttu".

Jos kirjasta pitäisi keksimällä keksiä jotain, mistä en niin välittänyt, sekin olisi onneksi aika helppoa. Ne julkkisjutut. En keksi mitään yhtä haukotuttavaa kuin Lady Gagan, jonkun rokkihepun tai Paul McCartneyn ajatukset. En vaikka mikä olisi. Edes Moran ei saa jutuista lopulta kovin kiinnostavia, vaikka paikoin nekin ovat toki ihan hauskoja.

Nyt sitten vain selvittämään, onko Moran kirjoittanut jotain muuta.

5 comments:

Siina said...

Mä olen kuunnellut nyt kolmisen tuntia ja hauska on. Vaatii vähän treeniä tuo kuuntelu kun putoan jatkuvasti kärryiltä unohtuessani möllöttämään jotain pylvästä tai jotain muuta häiritsevää. Ja pitää jäädä hidastelemaan ja notkumaan ulko-oven lähistölle, että saa katkaistua hyvässä paikassa. Harjaantuuko näissä? Sano että joo!

Mä muuten katsoin tuota Sherlockia muutaman jakson kun lapsi oli vauva. Oli se ihan ok, mutta ei selvästikään loistava kun en katsonut loppuun. Tai sitten olin jossain vauvahuuruissani immuuni sarjan erinomaisuudelle. Tosin samoissa huuruissa vedin kaksi ekaa kautta Downton Abbeyta ja se on kyllä edelleen huippu. Tai en tiedä onko enää sitten kun olen kuunnellut Morantholoryn loppuun. Säästyypä sekin aika :)

Siina said...

Lory tai logy, liekkö se niin justiinsa.

Liina said...

Kyllä siinä harjaantuu! Tosin silleenkin harjaantuu, että huomaa, että kaikkiin kirjoihin ei vain mieli suostu mitenkään tarttumaan, ja silloin pitää vain hyväksyä se, että osa kirjasta valuu saman tien nenän kautta ulos. Mutta ei ehkä Moranin kohdalla.

Odotan sitten ihan ehdottomasti blogiin raporttia äänikirjoista yleensä ja tästä erityisesti, kiinnittäen paljon huomiota seuraaviin teemoihin:

1) Downton Abbey -kokemuksen muuttuminen ja
2) Ovatko ne julkkispätkät oikeasti tosi ärsyttäviä?

Kiitän jo etukäteen. Ja kiitos myös Sherlock-kritiikistä, koska nyt mulla ei ole enää niin iso hätä sen kanssa vaan voin siirtää sen suosiolla katsottavaksi sitten joskus, eläkkeellä.

Linnea / kujerruksia said...

Pitäisi nyt aktivoitua näiden äänikirjojen suhteen. Ehkä jos saisin luettua sen Valastin kirjan osaisin alkaa lenkkeillä ja sitten minusta tulisi intellektuelli äänikirjojen kuuntelija.

Sherlockista muuten että minusta se oli erittäin mainio, Cumberbatch ja Freeman ovat mahmahtavat nykyversiot. Mutta miepä olenkin kauhia sherlockfani, että niin. Mutta hyvä on. Kokeile!

Liina said...

Rakas Linnea, koen pakkoa huomauttaa, että äänikirjoja voi kuunnella muulloinkin kuin juostessa. Itse olen havainnut, että niitä on miellyttävä kuunnella myös esim.:

1. Kävellessä
2. Ruokaa laittaessa
3. Kaappeja siivotessa
4. Monimutkaisia, paperikirjan lukemisen mahdottomaksi tekeviä käsitöitä tehdessä

Että siitä vain kuulemaan :D

Pitää selvästi siis kokeilla :)