02/11/2013

Goblin Secrets

Ursula K. LeGuin sanoo William Alexanderin Goblin Secretsin kannessa seuraavaa: "I didn't want the book to end! Subtle, tricky, funny, beautiful."


Tuijotin tekstiä metrossa lähtöasemalla ja ajattelin, että no joo, onhan tämä ihan kiva, mutta tuota ööh. Pääteasemalla olin ihan samaa mieltä LeGuinin kanssa. Alexander on kirjoittanut muutamaan sataan sivuun paljon, paljon - ja tämä on siis nuortenkirja. Pamautan jokaista nuortenkirjallisuutta dissaavaa Goblin Secretsillä päähän. Kirjasta löytyy täydellinen pieni maailma, sellainen joka on laajempi kuin ne sivut, joihin se on vangittu. Tarinan, jonka ensin kuvitteli ja sitten toivoi olevan sarjan aloitus. Lämpöä, joka hehkuu lukijaan asti.

Rownie on nuori poika suuressa Zombayn kaupungissa. Kasvattiäidin kanssa tulee hieman erimielisyyksiä, joten Rownie päätyy teatteriseurueeseen. Valitettavasti on niin, että teatterihommat on Zombayssa kielletty, mikä tietää huolta ja murhetta - kadonnut isovelikin nähtiin viimeksi komeljanttarin puuhissa.

Jossain tätä verrattiin Gaimanin tuotantoon, mutta olen vähän eri mieltä. Tämä oli parempi. Nyt on pikimmiten selvitettävä, onko Alexanderin aiempikin tuotanto näin mainiota.

3 comments:

Täti-ihminen said...

Tiesin, että olet nopea lukija, mutta oikeastiko luit tuon 13 minuutissa? Vai oliko tässä käytetty nyt jotain sellaisia vertauskuvia, joista olen kuullut puhuttavan?

Niin ja anteeksi asiaton kommentointi. Hymiö päälle :D

Lukutoukka said...

Jahas, tämä menee lukulistalle, jos kerran sekä sinä että Le Guin suosittelette.

Liina said...

Täti-ihminen, har har har :D Okei, naurattaa. Luulen, ettet oikeasti halua vastausta, mutta saat sen silti: huomasin kansikehaisut vasta, kun kirjasta leijonanosa oli jo takana :D

Lukutoukka, mahtavaa, luen tämän sillä tavalla että olen suosittelijana (ja ihmisenä) lähes LeGuinin veroinen! Kiitos! Ei ei, älä korjaa, anna minun elää uskossani vahvana :D