30/01/2014

Kysymyksiä, vastauksia

Siina lähetti kysymyksiä ja minä vastaan! Sillä nämä ovat mahtavuuskysymyksiä!

1. Montako hyllymetriä kodissasi on kirjoja?

Odotas, onkohan tuo metrin tuo Lundia ... hetki, mittaan ... No niin, karkeasti arvioituna 31,25 m. Tosin saatoin unohtaa, että joissakin pokkarihyllyissä on kirjoja kahdessa rivissä ja täällä olohuoneessa on tuo yksi, jossa on noita sarjakuvia, ja sitten keittokirjat vielä.

Mutta sovitaan, että 31,25 m.

2. Mitkä ovat mielestäsi parhaita kirjannimiä, noin esimerkiksi?

Olemisen sietämätön keveys on minusta ollut aina aika viekoitteleva. En voi lukea sitä, ettei mene hyvä nimi vahingossakaan pilalle (enhän minä välttämättä pitäisi kirjasta). Joskus olen ostanut kirjoja, koska niiden nimi on minusta erityisen höperö. Tällaisia ovat esimerkiksi The Go-Go Girls of the Apocalypse (ei luettu) ja The Mall of Cthulhu (niin ikään ei luettu.)

3. Voiko kirjoja olla liikaa?

Ei. Ei meillä ainakaan. Teoriassa ehkä voisi, jos niitä olisi vaikka niin paljon, että niiden massan vuoksi syntyisi musta aukko. En tiedä, olisiko singulariteetissa kiva lukea. Tuskin.

4. Ovelliset kirjakaapit, uhka vai mahdollisuus?

Kallistun kyllä vähän uhkakuvan puolelle. Silloin ei toki ehkä tarvitsisi kirjoja tomuttaa, mutta toisaalta kirjojen taakse olisi vaikea kätkeä lankaa (oletan tässä, että ovien läsnäolo viittaa myös siihen, että kirjahyllyjen sivut ovat umpinaiset. Vaikka ei kai sekään mikään pakko ole. Tomutuksen välttämisen kannalta tosin vähän epäkäytännöllistä ehkä.)

5. Lempikirjasi ahmintaiässä?

Margaret Mahyn Noitavaellus voisi olla aika kovaa valuuttaa.

6. Mistä kirjasta olet nähnyt painajaisia?

Manaajasta. Tai oikeastaan kyse oli pikemminkin siitä, etten uskaltanut nukahtaa. Tuijotin vain kattoon ja takerruin peittooni.

7. Minkä kirjan lukemisesta olet ylpein ja miksi?

Odysseuksen! TIETTY! Voinhan painattaa teepparin, jossa lukee, että "Olen lukenut Joycen Odysseuksen". Eikä siinä kaikki, se oli myös tosi hyvä kirja.

8. Mitä sellaiset ihmiset tekevät, jotka eivät lue?

Minä olen usein pohtinut tätä. Toivon, että joku sellainen tulee joskus kertomaan minulle, mitä hän tekee, mutta olen yksityisissä pohdinnoissani päätynyt kolmeen otaksumaan. Joko he a) tuijottavat haaveillen kaukaisuuteen tai b) tekevät puutarhatöitä tai c) siivoavat. 

Minun korviini moinen kuulostaa erityiseltä helvetin muodolta, mutta ehkä heillä on muutakin puuhaa kuin kaukaisuuten tuijottelu, puutarhatyöt tai - brrrr - siivoaminen.

9. Mikä kirjaan perustuva elokuva kannattaisi katsoa?

Eeeh. Oletko ihan varma, että sellaisia on?

10. Jos olisit kirja, millainen kirja olisit?

Sellainen, joka jättää lukijansa huutamaan LISÄÄ! Tai siis sellainen haluaisin olla. Siitä, millainen oikeasti olisin, en tiedä mitään. Tuskin ainakaan Puutarhanhoidon opaskirja tai Tekniikkaharjoituksia maastohiihtäjälle. Saattaisin ehkä olla Viisastelijan käsikirja.

En kykene keksimään enää tätä parempia kysymyksiä, joten suosittelen kaikille tarttumista näihin Siinan esittämiin. Erityisesti haluaisin muutaman ei-kirjabloggaajan näkemyksen. (Tarkoitan tällä sinua, Täti-ihminen.)

13 comments:

Siina said...

Kiitos!

MINUNKIN LEMPIKIRJANI OLI NOITAVAELLUS!!! Anteeksi että huudan, mutta olen nimenomaan miettinyt sitä kirjaa nyt luettuani Noidan veljen, että olisiko se nyt aikuisena mistään kotoisin. Muistan sen uskomattoman kauniin tytön siinä kannessa todella elävästi. Oi, se oli hieno kirja. Hieno! Ainakin silloin. Luin sen noin kerran kuussa.

Liina said...

!!!

Olisi pitänyt arvata! Tai jollain tavalla ehkä arvasinkin, mutta olen silti ihan poskettoman innoissani!

(Että ei mitään, että huudat, minunkin tekisi mieli!)

Muistan aina kun pyysin Noitavaellusta joululahjaksi. Mummo sanoi, että mutta sinähän olet lukenut sen jo. Minä sanoin, että niin.

Sain kirjan joululahjaksi ja luin sen itsekin noin kerran kuussa.

Täti-ihminen said...

Ooh, genrerajat ylittävä blogimaininta! Ja kirjakysymyksiä! Lupaan harkita haasteeseen vastaamista tavallisia haasteita ankarammin. Ja ehkä vastatakin. Kiitos <3

Siina said...

Oletko lukenut sitä aikuisena? Kannattaako se jättää onnelliseksi muistoksi vai olisiko se vieläkin hyvä?

Liina said...

Istun täällä jo käsi refresh-napilla :D

Liina said...

Siina, en muista. Ehkä nuorna aikuisena? Mutta en nyt varmaan kymmeneen vuoteen. Kyllä mä luulen, että se on vieläkin hyvä. Siinä on niin paljon, mihin palaan koko ajan.

Liina said...

(Siis mihin palaan koko ajan ajatuksen tasolla. Pienet ja isot asiat, suolalla siroteltu tomaatti ja se, kun koulutoveri oli tullut raiskatuksi, vaikkei ollut nätti.)

Linnea / kujerruksia said...

Hyvä määrä hyllymetrejä!

Minä en ole muuten tuota Mahyn kirjaa lukenut, mutta Mahyn joku kirja jonka nimeä en muista meinasi aiheutta minulle hankaluuksia kirjastossa kun palauttaessa se oli unohdettu piipata ja laitettu hyllyyn ja sitten minulle tuli iso lasku ja jouduin kantamaan sen niille tädeille hyllystä että kyllä mä oikeasti tämän palautin.

Niin. Ja oli jotain muutakin mutten nyt muista.

Siina said...

Mun pitää kyllä lukea se uudestaan. Mä en muista siitä muuta kuin että rakastin sitä ja sen pojan nimi oli ehkä Sorry ja että päähenkilöllä oli oliivi-iho, ja minäkin olisin halunnut sellaisen, mutta sain vain punoittavan ihon lähes ilman pigmenttiä.

Katja / Lumiomena said...

Näitä on aina kiva lukea. Olen ihan samaa mieltä Olemisen sietämättömästä keveystä, huikea kirjan nimi!

Liina said...

Linnea, niin minustakin on! Enemmänkin kyllä voisi olla. Paitsi, että tässä asunnossa se on jo vähän vaikeaa.

Suosittelen Mahya!

Siina, kyllä sun pitää. Minäkin olisin yhteen aikaan ollut kaikista mieluiten Laura Chant (miten ihana nimikin!)

Katja, eikö olekin! Tulee kevyt olo ihan vain nimeä ajattelemalla!

Siina said...

Ovatkohan Laura Chant ja Eric Chant sukua toisilleen?

Ja missä viipyvät Täti-ihmisen vastaukset?

Liina said...

Minusta on aivan mahdollista, että ovat. Vaihtaisin mielelläni yhäkin sukunimeni Chantiksi. Liina Chant. Hmmm.