20/09/2014

The Year of the Flood

Margaret Atwoodin The Year of the Flood ei ihan varsinaisesti jatka Oryx and Craken aloittamaa tarinaa; kyse on ehkä enemmänkin toisesta näkökulmasta, vaikka askel päästään eteenkinpäin.


Sain Atwoodin kanssa mahdollisuuden lähes lukumaratoniin (tai niin lähelle sellaista kuin tässä elämäntilanteessa on mahdollista). Liekö siinä ollut osasyy siihen, että The Year of the Flood lumosi minut täysin.

Kirja kertoo Herran tarhureista, uskonnollisesta ryhmästä, joka yrittää elää niin, että tulevat selviämään suuresta tulvasta (tulvan käsitteen ollessa symbolinen - kukaan ei kai odottanut varsinaista vedenpaisumusta.) Päähenkilöt Toby ja Ren siis asustavat tiukasti köyhälistön alueella, toisin kuin Oryx and Craken kultalusikkasuiset henkilöt.

Tämä jatko-osahko oli minusta jopa ensimmäistä parempi. Atwoodin tapa kirjoittaa on riemastuttava; Herran tarhureiden yhteisö on yhtä aikaa inhimillinen, parodiankaltainen ja silti tenhoava ja molemmilla päähenkilöillä on selkeä oma ääni.

Tällaisia kirjoja lukiessaan muistaa erityisen selvästi, miksi kirjallisuus on parasta maailmassa.

4 comments:

Linnea / kujerruksia said...

Saisikohan sitä tänä vuonna avattua oman Atwood-saldon, nollilla mennään mutta näähän tuntuu kaikki olevan ihan huikean kuuloisia.

Artsi said...

Meikäläinen on saanut Atwoodinsa aloitettu ja pitäisi jatkaa tähän Herran tarhurit-kirjaan. Täytyy sanoa että ne harvat naiskirjailijat joihin törmään ovat olleet äärimmäisen positiivia kokemuksia; Atwood, Le Guin tai esim. Connie Willis - loistavia kirjailijoita kaikki.

Katja / Lumiomena said...

Olen samaa mieltä, tämä on parempi kuin Oryx ja Crake. Atwood voisi kirjoittaa varmaan mitä vain ja pitäisin hänen tekstistään silti. Tämä oli toki loistava. :)

Liina said...

Linnea, AVAA! AVAA! AVAA!

Artsi, katos kun naiset on muutenkin äärimmäisen positiivisia kokemuksia :D Eiku. No joo, olen ihan samaa mieltä noista kaikista. Herran tarhureita en voi tarpeeksi ylistää.

Katja, epäilen kyllä samaa Atwoodin osalta, vaikka kirjoittaisi ja julkaisisi kauppalistansa. En oikeasti tajunnut aiemmin, että Atwood on näin hulvattoman hauska. (Aloitin juuri MaddAddamin ja nauroin hampaita pestessä. Miehen mielestä se oli omituista.)