15/11/2015

Liisa Ihmemaassa

Joku ääliö (niin, minä) ilmoitti minut jonkun ääliön (taas minun) keksimään haasteeseen, jossa marraskuun ajan kirjoitan joka päivä jotain johonkin blogeistani, joten tässä minä nyt kerron sitten teille Liisan seikkailut Ihmemaassa -teoksesta*, jonka jätin lukematta spekulatiivisen lukupiirin vielä ollessa hengissä.




Lukupiirin kaatuminen ei kuitenkaan varmasti liittynyt mitenkään sen jäsenien moraalittomaan toimintaan. Ja parempi myöhään kuin ei milloinkaan ja tässä lukemassani painoksessa on oikein kaunis Tove Janssonin kuvitus, josta nautin yhtä paljon tai enemmän kuin tekstistä.

Sitä paitsi juuri tämä painos on se, jota lapsena luin. Kun luin. Lapsi-Liina ei ollut mitenkään bestiksiä Liisan kanssa. Skidinä mua ei vaivannut kirjan outous vaan tietynlainen kylmyys: Liisa on niin kauhean yksin koko ajan.

Vasta aikuisena tajuan, että se ei Liisaa paljon hätkähdytä.

Muutenkin ehkä sain kirjasta enemmän irti aikuisiällä. Se johtui varmaan siitä, että nappasin kiinni edes osasta niistä viittauksista, jotka lapsena viuhuivat ohi korvieni kuin ilma Liisan pudotessa kaninkoloon.

Pohdin myös, josko lukisin kirjasta jonkin toisen suomennoksen tahi jopa alkukielisen. Tässä on vain vakavanpuoleinen pulma: missään toisessa suomennoksessa, alkuteoksesta puhumattakaan, ei ole Janssonin kuvitusta.** Ja vaikka bloggaajaa nyt voidaan aiheellisestikin syyttää tietystä jäykkyydestä, totean silti ykskantaan, että mikään muu kuvitus ei nyt vaan sovi.

Mutta mainio teos tämä Lewis Carrollin klassikko, kyllä. Olit oikeassa Siina, tykkäsin.

* Jonka osalta koen merkittävää kognitiivista dissonanssia huomatessani, että opuksen nimi ei olekaan Liisa Ihmemaassa, kuten olen aina kuvitellut.
** Tämäkään ei itse asiassa ole aivan totta, Google löysi selviä todisteita alkukielisestä teoksesta, jossa on Janssonin kuvitus.

6 comments:

Maija said...

Tove Janssonin kuvitus on aina vahva syy lukea kirja! Tai edes hankkia se omaksi, kuten minä ostin kirjaston poistoista Lohikäärmevuoren eli Hobitin, vaikka en varmasti sitä ikinä lue.

Mulle Liisa Ihmemaassa on jäänyt mieleen hyvin sekavana. Mutta luinkin sen ollessani itse nuori ja sekava. Ehkä näin aikuisempana saisin jotain irti siitä.

Siina said...

Niin minulla on tapana olla!

Siina said...

Niin minulla on tapana olla!

Katriina Ttk said...

Tämä tarina on aina ollut sellainen, etten oikein tiedä, pidänkö siitä vai en. Se on todella erikoinen ja sen vuoksi kiinnostava :)

Siina said...

Minulla on tapana myös toistaa itseäni.

Liina said...

Maija, mä sain tästä aikuisempana ihan huomattavasti enemmän irti - oli oikeastaan aika sääli tajuta, miten paljon siitä lapset varmaan missaavatkaan. Mullakin on muuten Hobitista Janssonin kuvitus, se on mahtava ja täysin kirjaan sopimaton <3

Siina, parhailla meistä on! Molemmat tavat! Ja minulla ainakin tuo jälkimmäinen. Minulla ainakin tuo jälkimmäinen.

Katariina Ttk, jeps, ei tämä ainakaan kovin lämminhenkinen ole, ja jos sellaista lastenkirjallisuudeltaan kaipaa, voi tämä tuntua vieraalta. Tai ainakin itseni kohdalla syy on ehkä siinä :)