391

Sain J. Pekka Mäkelän kirjan 391 kanssanisäkkään pikkusisarelta muutamien muiden erinomaisten kirjojen yhteydessä viime jouluna, ja jo elokuussa luin sen (mikä on mun to-read -pinoja katsoessa itse asiassa kohtuullinen aika) ja jo lokakuussa saan blogattua asiasta, että hyvin menee.

391 sisältää aikamatkailua, hillittömän sympaattisella tavalla. Olin jotenkin tosi vaikuttunut, koska ... jotenkin pelkäsin, että kirja olisi ollut kovin kotikutoinen (en minä sille mitään voi, että kotimaiset teokset tuntuvat välillä siltä) mutta ei se ollutkaan, ei yhtään. Toimiva itsenäinen kokonaisuus joka kaiken lisäksi onnistui tekemään kuvaamansa historiallisen pätkän elävän oloiseksi.

Toimii, kuten työkaverini sanoisi.