16/04/2009

Black Juice

Margo Lanaganin novellikokoelma Black Juice oli ihan hyvä.

Englannin kielessä on fraasi "to damn with faint praise". Se, että joku on ihan hyvä, voisi olla juuri tällaista kiroamista, mutta ei se nyt oikeastaan ole tarkoitus. Vähän nihkeästi mulla ei kuitenkaan ole asiasta oikein muuta sanottavaa. Oletin ehkä, että pitäisin BJ:stä ihan hirveästi, mutta ei siitä kauheasti kyllä mieleen jäänyt.

Voisin kuitenkin huomauttaa, että ensimmäinen novelli Singing My Sister Down on julkaistu myös suomeksi kirjassa Uuskummaa?*. Tykkäsin siitä alkukielellä ihan kauhean paljon enemmän, joten näin jälkikäteen rupesin miettimään, että millainen se suomennos oikein oli. Anteeksi suomentaja, jos luet tätä. Vika oli luultavasti minussa. Myös Uuskummaa?-antologiassa SMSD oli ehkä parasta antia.


* En tajua alkuunkaan sitä helkkarin kysymysmerkkiä kirjan nimessä. WTF?

2 comments:

jukkahoo said...

Hei, Jukka Halme tässä.

Löysin kirjablogisi aivan sattumalta (Partial Recallin kommenttisi johdattelemana) ja hiljaisen työpäivän puitteissa silmäilin tekstejä taaksepäin ja mitä silmäni näkevätkään? Kommentin Uuskummasta??

Kirjan alkuperäinen nimi oli tosiaan Uuskummaa, ilman kysymysmerkkiä, mutta moni asia muuttui matkan varrella. Yksi näistä oli kirjan nimi.

Huomasin että itse asiassa kirjasta oli tulossa enemmänkin uuden fantasianovellin kokoelma (josta tuli sitten hivenen muokattuna alaotsikko), kuin "puhtaasti" uuskummaa käsittelevä antologia. Tuossa vaiheessa olisi tietenkin pitänyt kirjoittaa esipuhekin uusiksi, mutta kun kaikki maailman kiireet tuntuivat osuvan samalle miehelle, samaan aikaan, niin eipä tuokaan luonnistunut. Harmin paikka.

Minä olen kuitenkin itse erityisen mielissäni nimestä Uuskummaa?. Se kuvaa minusta kirjan sisältöä enemmän kuin paremmin, esittäen lukijalle kysymyksen, johon lukija saa vastata - tai olla vastaamatta. Ja sama kysymys asetetaan tietenkin myös kirjailijoille: Onko tämä uuskummaa?

Jeff VanderMeerkin suunnitteli alunperin käyttävänsä sitä oman antologiansa nimenä, mutta kustantajan ehdotuksesta meni ja muutti sen pelkäksi New Weirdiksi. Hän tosin taisi viime vuonna sanoa, että kirjan nimi oli fiksumpi ilman lisämerkkejä, koska tuosta kokoelmasta tuli alkuperäistä suunnitelmaa kattavampi ja kokonaisvaltaisempi. Hyvä niin.

Hei, kiitoksia blogista, täytyy ruveta seuraamaan! On hauska lukea kotimaisia näkemyksiä tuoreista kirjoista, joista ainakin enimmistä on itsekin kiinnostunut.

Liina said...

haa, kiitos kommentista! :D

näköjään kannattaa ihmetyksenaiheensa ilmaista reippaasti ääneen, joku enemmän tietävä voi niihin tarttua.

nyt hommassa toki tuntuu olevan enemmän järkeä, kun selitit. (enkä minä varmaan olisi esipuhetta kuitenkaan lukenut, jostain syystä on aina niin kiire päästä sisällön kimppuun :D)

niin tai näin, novellikokoelma oli kunnoitettava juttu kaikin puolin. tykkään kauheasti siitä, että meillä on täällä Suomessa niin virkeä lukijakunta, että tällaisia puuhataan vaikka sitten isompien kustantamoiden ohi.

ja edelleen, kiitos itsellesi :D nyt tuli melkein vähän suorituspaineita kun nimesi on tietenkin kenttää vähän sivummaltakin seuraavalle tuttu, ja omat jorinani nyt ovat enemmän fiiliksiä kuin aina loppuun saakka mietittyjä ajatuksia, mutta jospa se tästä kuitenkin taas :D