Catching Fire

Suzanne Collinsin Nälkäpeli oli yksi viime vuoden yllättäjistä - kirja, jolta en paljoa odottanut mutta joka oli sitten sitäkin parempi. Niin, typerästä nimestään huolimatta.

Catching Fire on Nälkäpelin jatko-osa, ja se on melkein, mutta ei ihan, yhtä hyvä. Seuraava saattaa spoilata hieman, jos Nälkäpeli on lukematta.

Nälkäpelin päähenkilö Katniss on hyvissä ruumiinvoimissa ja elättää äitiään ja sisartaan ensimmäistä kirjaa hieman paremmissa puitteissa - onhan hän sentään Nälkäpelin voittaja. Mutta Capitolissa, maan pääkaupungissa, ei olla kovinkaan onnellisia tavasta, jolla Katniss pelin voitti. Sitä kun pidetään lähes kehoituksena vallankumoukseen. Ja toden totta, huhuja muilla alueilla tapahtuvista kapinoista kuullaan myös Katnissin kotikaupungissa, joskin harvoin - eiväthän vallanpitäjät tokikaan halua, että muualla saadaan ideoita.

Sitten tulee Catching Firen minusta heikoin kohta, juonenkäänne, joka ... hmmm ... no niin, on aika halpa temppu, jos minulta kysytte. Silti kirjan vahvuudet eivät petä, kirjoitustyyli toimii yhä. Joten tämänkin halvan tempun voi antaa anteeksi, kun sen parissa kerran viihtyy. Ja lopussa saadaan viitteitä siitä, ettei Capitolin valta ehkä ole ikuista - odotan kolmatta kirjaa suurella mielenkiinnolla.