Laini Taylorin Daughter of Smoke and Bone on sekä tosi kiehtova että tosi ... argh.
DoSaB kertoo teini-ikäisestä Karousta, jonka hiukset ovat siniset ja kasvattiperhe vähän kummallinen: lauma chimeroita, jotka eivät oikeastaan asu maan päällä - toisin kuin Karou, joka on sijoittanut itsensä Prahaan taidekouluun ja kasvatti-isänsä juoksutytöksi. Kunnes kaikkien kaupunkien oviaukot kasvattiperheen luo katoavat, ja tästä on vastuussa mahdottoman puoleensavetävä enkeli, johon Karou on sattumalta törmännyt aiemminkin ... ja jota ei tietenkään voi vastustaa.
Taylor onnistuu jotenkin luomaan maailman, joka on erilainen - kaunis, kauhea ja erinomaisen viihdyttävä. Rakastin kuvauksia Prahasta, Karoun koulutyttöelämästä ja seikkailuista sekä muissa kaupungeissa että muissa ulottuvuuksissa. Enkeli Akivan ja Karoun romanssi sen sijaan on juuri sen verran kohtalokas ja suureellinen, että itse lähinnä kiusaannuin. Tosin on tunnustettava, että juuri tämänhetkisessä elämäntilanteessani romanssikuvaukset tuntuvat useammin kiusaannuttavilta kuin miltään muulta, enkä ehkä siis ole aivan paras yksilö arvioimaan niiden yliampuvuutta.
Kuuntelin DoSaB:n äänikirjana, ja enimmäkseen viihdyin erinomaisesti. Jatkoa piisaa, ja itse ainakin odotan seuraavia osia mielenkiinnolla.
DoSaB kertoo teini-ikäisestä Karousta, jonka hiukset ovat siniset ja kasvattiperhe vähän kummallinen: lauma chimeroita, jotka eivät oikeastaan asu maan päällä - toisin kuin Karou, joka on sijoittanut itsensä Prahaan taidekouluun ja kasvatti-isänsä juoksutytöksi. Kunnes kaikkien kaupunkien oviaukot kasvattiperheen luo katoavat, ja tästä on vastuussa mahdottoman puoleensavetävä enkeli, johon Karou on sattumalta törmännyt aiemminkin ... ja jota ei tietenkään voi vastustaa.
Taylor onnistuu jotenkin luomaan maailman, joka on erilainen - kaunis, kauhea ja erinomaisen viihdyttävä. Rakastin kuvauksia Prahasta, Karoun koulutyttöelämästä ja seikkailuista sekä muissa kaupungeissa että muissa ulottuvuuksissa. Enkeli Akivan ja Karoun romanssi sen sijaan on juuri sen verran kohtalokas ja suureellinen, että itse lähinnä kiusaannuin. Tosin on tunnustettava, että juuri tämänhetkisessä elämäntilanteessani romanssikuvaukset tuntuvat useammin kiusaannuttavilta kuin miltään muulta, enkä ehkä siis ole aivan paras yksilö arvioimaan niiden yliampuvuutta.
Kuuntelin DoSaB:n äänikirjana, ja enimmäkseen viihdyin erinomaisesti. Jatkoa piisaa, ja itse ainakin odotan seuraavia osia mielenkiinnolla.
4 comments:
Houkuttaisi lukea, tietystikin Prahankuvausten tähden. Siellä tuli tarpeeksi kauan majailtua että osaisi ehkä samaistua, tai sitten vihastua. Oliko tämä oma ja saisiko sen lainaa?
-Heli R.
Eikun en lukenut viimeistä riviä. Kohtalokas malttamattomuuden aikaansaama informaationpuutos!
-sama
Saisit ilman muuta, mutta noissa äänikirjoissa on joku lainailunesto päällä, piru vie :P
En tiiä. Voi olla, että sä ahdistuisit vielä muakin enemmän siitä siirappisesta romanssista, mutta kaupungin takia kyllä kannattaa lukea!
Oho, ainiin, mulla on blogger. :D Ei tarvitse enää olla anonyymi.
Joo, pitänee etsiä se käsiinsä muita reittejä. Äänikirja on kyllä tällä hetkellä ehkä aikatauluun parhaiten sopiva asia.
Voin kertoa sitten sulle onko Prahankuvaukset kohdallaan. Luulen kyllä että ovat. Yleensä ihmiset jotka haluavat kuvailla Prahaa ovat yhtä hullaantuneita siihen kaupunkiin kuin minäkin.
Post a Comment