Ian R. MacLeodin Wake Up and Dream tuli kuunneltua äänikirjana.
Kirja sijoittuu vaihtoehtoiseen historiaan, 1940-luvun Hollywoodiin, jossa eräs Clark Gable on ryhtynyt yksityisetsiväksi sen jälkeen, kun ura tyssäsi leffateollisuuden muututtua feelieteollisuudeksi. Feeliet välittävät näyttelijöiden tunteetkin katsojille - kiinnostavia yhteiskunnallisia implikaatioita tiedossa. Herra Gable saa erikoisen ja hieman liian helpolta tuntuvan toimeksiannon, josta tietenkin seuraa kaikenlaisia vaikeuksia.
Kirjasta tuli melkoisen toimiva film noir -fiilis (myönnän tosin heti kättelyssä, etten ole kovinkaan kummoinen leffafriikki; minut varmasti tämän väitteen myötä naurettaisiin ulos film noir -ihmisten kokoontumisajoista. Jos moisiin uskaltautuisin.) MacLeod vaikuttaa kirjailijana myös ammattitaitoiselta, sillä esimerkiksi vaihtoehtohistoria rakennellaan harkiten ja pikkuhiljaa. Kaikkea ei rysäytetä lukijan naamalle ikään kuin listana: näin romaanimme 40-luku eroaa omastamme!
Aiemmin lukemieni MacLeodien tapaan tämäkin kuitenkin käynnistyi hieman hitaasti - ensialkuun en ollut kovin kiinnostunut. Loppua kohden tunnelma kuitenkin tiivistyi ja kirjasta jäi mainio fiilis.
Lukijahavainto: en aivan tavattomasti välittänyt kirjan lukijasta, Jeff Hardingista - paitsi silloin, kun hän luki naisääniä. Niitä täysin feikkejä ääniä olisin kuunnellut ilokseni maailman tappiin. Teidän ei tarvitse sanoa sitä, tiedän olevani sekaisin.
Kirja sijoittuu vaihtoehtoiseen historiaan, 1940-luvun Hollywoodiin, jossa eräs Clark Gable on ryhtynyt yksityisetsiväksi sen jälkeen, kun ura tyssäsi leffateollisuuden muututtua feelieteollisuudeksi. Feeliet välittävät näyttelijöiden tunteetkin katsojille - kiinnostavia yhteiskunnallisia implikaatioita tiedossa. Herra Gable saa erikoisen ja hieman liian helpolta tuntuvan toimeksiannon, josta tietenkin seuraa kaikenlaisia vaikeuksia.
Kirjasta tuli melkoisen toimiva film noir -fiilis (myönnän tosin heti kättelyssä, etten ole kovinkaan kummoinen leffafriikki; minut varmasti tämän väitteen myötä naurettaisiin ulos film noir -ihmisten kokoontumisajoista. Jos moisiin uskaltautuisin.) MacLeod vaikuttaa kirjailijana myös ammattitaitoiselta, sillä esimerkiksi vaihtoehtohistoria rakennellaan harkiten ja pikkuhiljaa. Kaikkea ei rysäytetä lukijan naamalle ikään kuin listana: näin romaanimme 40-luku eroaa omastamme!
Aiemmin lukemieni MacLeodien tapaan tämäkin kuitenkin käynnistyi hieman hitaasti - ensialkuun en ollut kovin kiinnostunut. Loppua kohden tunnelma kuitenkin tiivistyi ja kirjasta jäi mainio fiilis.
Lukijahavainto: en aivan tavattomasti välittänyt kirjan lukijasta, Jeff Hardingista - paitsi silloin, kun hän luki naisääniä. Niitä täysin feikkejä ääniä olisin kuunnellut ilokseni maailman tappiin. Teidän ei tarvitse sanoa sitä, tiedän olevani sekaisin.
No comments:
Post a Comment