25/11/2012

Mistä lukuvinkkejä?

En nyt kuollaksenikaan muista, olenko jorissut tästä jo aiemmin, mutta silloin tällöin joku teistä seitsemästä lukijastani kysyy, mistä oikein kaivan ne kummalliset opukset, joihin tartun. Satunnaisesti, esimerkiksi lukiessani potkupallosta, myös toverini irl kysyvät asiasta.

Olennaisin lähde on Locus-lehden edellisvuoden suositukset: tsekkaa esim. vuoden 2011 lista. Näistä koostan sitten yhden hallitsijalistan (one list to rule them all), johon päätyvät alalistoilta kaikki, mikä kiinnostaa. Käytännössä kaikki scifi, fantasia, ya, esikoiskirjat ja novellikokoelmat. Muuta harkinnan mukaan. Sitten poistan kaikki Stephen Kingit ja Stephen Kingit lampaiden vaatteissa (ja joitakin muita lukemieni arvioiden tai aiempien kokemusten perusteella.)

Sen jälkeen otan listan käteen - tai selaimen välilehdelle - ja varaan kirjastosta kaiken, mikä varattavissa on. Varaukset tulevat tietenkin suurinpiirtein yhtäaikaa, ja kirjastovirkailija tai kirjastonhoitaja kysyy järkyttyneenä, aionko ottaa kaikki 21 kerralla. (Pidän lääkärin alustavaa diagnoosia välilevyongelmista tietyllä tavalla uskottavana.)

Lopulta päädyn tekemään excelin siitä, missä järjestyksessä kirjat luen. Tiedättehän: ne, joita ei voi uusia, koska niistä on varauksia; ne, joita ei voi uusia, koska ne on uusittu jo kolme kertaa; ne, jotka on uusittu vasta kahdesti ja niin edelleen. Niin niin, naurakaa te vain.

Kaiken tämän lisäksi saan suosituksia erilaisilta tahoilta: isäpuoleltani, äidiltäkin, tämän blogin lukijoilta ja ennen kaikkea muista kirjablogeista. Erinomainen lähde spefiin kallellaan oleville on myös Strange Horizons kirja-arvioineen. Näiden suositusten hanskaaminen on huomattavan paljon epätieteellisempi ja vähemmän lizlemon-henkinen projekti: jos suositus tulee isäpuolelta, lainaan kirjan häneltä suoraan (etenkin, jos hän on sen jo lukenut tai on muutoin antautunut realiteeteille eli sille faktalle, ettei kirja minulta ihan huomenna ole palautumassa). Muut varaan kirjastosta.

Satunnaisesti saan myös päähäni lukea esimerkiksi jonkin klassikon, mutta siitä en voi yleensä syyttää ketään muuta.

Välillä kaiken tämän kiinnostavan luettavan äärellä iskee epätoivo. Herra Sivukirjasto on pari kertaa ehdottanut, että minun olisi ehkä syytä opetella kuuntelemaan äänikirjaa samalla kun luen jotain perinteisempää opusta; minustakin alkaa tuntua siltä, että se olisi kyllä kerrassaan hyvä temppu osata.

10 comments:

Linnea / pigeonnaire said...

Mainio postaus, laitanpa tuon Strange Horizonsin seurastaan ja klikkailen myös noita listoja. Olet hurmaavan pedantti lukulistasi kanssa, minä aina uusin miten sattuu ja sitten tulee paniikki. Ehkä mie joskus opin. :)

Lukutoukka said...

Vau, kiitos pikaisesta vastauksesta! En naura excel-taulukolle, olen lähinnä vaikuttanut moisesta järjestelmällisyydestä. Itselläni vastaavaa ongelmaa helpottaa se, että meidän kirjastosta saa kirjan uusia viidesti.

sannabanana said...

No jopas on kunnioitettavan järjestelmällinen tuo excel-systeemi. Suurin osa omista uusista lukemisistani saapuu pinoon kauniin kannen tai jännän nimen perusteella...

Liina said...

Linnea, kiitos - "hurmaavan pedantti" on kauneinta, mitä excelmaniastani on koskaan sanottu (tai voidaan sanoa.)

Itse opin tämän nimenomaan kantapään kautta muutaman paniikintäytteisen vuoden jälkeen.

Lukutoukka, meilläkin sai ennen uusia viidesti, se oli ihanaa aikaa se :(
Olen järjestelmällinen vain tällaisissa vapaa-aikaa läheisesti koskettavissa jutuissa :D

Sannabanana, eikös vain! Vielä kun saisin tämän jotenkin siirrettyä koskemaan työasioita, terveisin nimimerkki post-it -lappuja siellä, toisia täällä.

Mä nappasin sulta just yhden lukuvinkin, siitä lisää kunhan saan sen luettua!

Maija said...

Voi että, excel-taulukointi kuulostaa yllättävän järkevältä! Meillä saa uusia lainat viisi kertaa, mikä on minun kannaltani hurjan kätevää. Vaikka silti joudun harmillisen usein palauttamaan kirjoja lukemattomina...

sannabanana said...

Jei, oliko se se Suomen historia? ;-)
Minä kans suosin post-it -lappusia töissä!

Satu said...

Excel-taulukko kuulostaa aika näppärältä vinkiltä tällaiselle haahuilijalukijalle joka ei ikinä onnistu pysymään missään suunnitelmassa! Lukemiseni tulevat suurelta osin omasta hyllystä eivätkä siis ole sinänsä aikarajoitteisia, mutta voisin ehkä soveltaa ideaa joitain lukuhaasteita varten.

P.S. Pakko mainita, että meillä pohojalaasilla on täällä kaikki niin isoa, että lainatkin saa uusia KYMMENEN kertaa! ;)

Liina said...

Maija, kirjanhan voi toki lainata uudelleen myös palauttamisen jälkeen, kunhan käy todistamassa, ettei ole esimerkiksi syönyt sitä :D

Toi taulukointi vie hieman spontaaniutta lukemisesta, mutta yleensä joka kategoriaan mahtuu yli yksi vaihtoehtoa. Heh.

Sannabanana, eip! Enempää en kerro, siltä varalta, että sua on yhtä helppo kiusata kuin mua ;)

Satu, mä luen aina kirjaston kirjat ensin, koska kirjastostahan ne voivat loppua koska tahansa.

Nyt on myös pakko myöntää, että olen avoimen kateellinen. Kymmenen uusintakertaa!

Villasukka kirjahyllyssä said...

Aika järjestelmällistä tosiaan tuo excelöinti ;) Nyt kun erinäiset haasteet lähestyvät uhkaavasti loppuaan (mihin vuosi katosi???) ja parit palkintojenjaot ovat edessä on minuakin alkanut mietityttämään pitäisikö sittenkin tehdä tarkka lukusuunnitelma... Ehkä laitan sen tänään alulle kun saan pari varausta kirjastosta.

Ohhoh, oon katteelline pohojalaasille, meillä pohojospohojammaalla lähikirjastosa saa uusia vaan viis kertaa...

Liina said...

Villasukka, tee sellainen puolistrukturoitu lukusuunnitelma, jossa on kuitenkin vähän vapausasteita! Liian tarkka voi pian ahdistaa :D

Viisi kertaa, kymmenen kertaa, olette koko sakki ihan liian onnekkaita :)